YEL:n uudistaminen säilyy politiikan asialistalla

Yrittäjän eläkejärjestelmää uudistettiin kuluvan vuoden alussa. Tavoitteena oli parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa ja saada YEL-työtulo vastaamaan paremmin yrittäjän työpanoksen arvoa koko yrittäjän työuran ajan. Eduskuntakäsittelyn yhteydessä käytiin laajaa julkista keskustelua, jossa lukuisat tahot nostivat esille tarpeen YEL:n laajemmalle uudistamiselle. Uusi hallitus joutuukin ensi töikseen ottamaan asiaan kantaa.

Käsittelen tässä blogissa lyhyesti YEL:n taustoja ja sen merkitystä yrittäjien sosiaaliturvassa. Blogin toisessa osassa käyn läpi YEL:n uudistamisen vaihtoehtoja.

Yhteiskuntatieteilijät puhuvat mielellään sosiaaliturvajärjestelmien polkuriippuvuudesta: kun järjestelmän toimeenpanijoista, rahoituksesta ja valtasuhteista on kerran päätetty, suurten muutosten tekeminen on usein vaikeaa.

Yrittäjien eläkejärjestelmän perusratkaisut tehtiin 1960-luvulla komiteatyössä ja sitä seuranneissa neuvotteluissa. Valmistelussa pohdittiin mm. yrittäjien eläkkeiden järjestämistä Kelan tehtäväksi ja verotietoihin tukeutumista työtulon määrittelyssä. Lopulta yrittäjäeläkkeet päätettiin kuitenkin liittää työeläkejärjestelmään ja työtulon perusteeksi määräytyi palkka, joka olisi kohtuudella maksettava vastaavaa työtä tekevälle henkilölle. Säännökseen jäi siten jo alusta alkaen väljyyttä. Siinä missä palkansaajien sosiaaliturva perustuu pääsääntöisesti ansiotason vakuuttamiseen, yrittäjän vakuutus määräytyy tulkinnallisemman työpanoksen arvon perusteella.

Yrittäjien eläkevakuutusmaksun taso puolestaan kiinnitettiin työntekijän eläkemaksuun, joka olikin tämän päivän vinkkelistä perin alhainen, viiden prosentin luokkaa. Samalla tultiin valinneeksi tie, jossa yrittäjien eläkemaksu ei noudata YEL:n ikärakennetta, saati eläkemenoa. Siltä osin kuin maksutulo ei riittäisi YEL-eläkemenon kattamiseen, valtio suorittaisi puuttuvan osan.

Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, keskustelu YEL:n uudistamisesta kiertyy edelleen työtulon määrittelyn, vakuutusmaksun ja valtion vastuun ympärille. Yrittäjien eläkejärjestelmää painaa sama pitkän aikavälin haaste kuin työeläkejärjestelmääkin, eli väestön ikääntyminen. Siinä missä työeläkkeiden kestävyyttä on turvattu eläkevarojen rahastoinnilla, YEL:n puolella ikääntymiseen ei ole varauduttu, vaan valtion osuus eläkemenosta on jo yli 400 miljoonaa euroa vuodessa ja jatkaa kasvuaan. Ongelmaa pahentaa yrittäjien alivakuuttaminen.

YEL:ssä ei ole kyse vain eläkkeistä

Kun yrittäjiltä on kysytty syitä sille, mikseivät he maksa itselleen riittävää eläketurvaa, tyypillisin vastaus on, ettei yrittäjällä ole varaa maksaa suurempaa vakuutusmaksua. Toinen yleinen perustelu on se, että yrittäjä ei usko kuitenkaan saavansa riittävää eläkettä. Suomen Yrittäjien kyselyssä yli 70 % katsoi, että yrittäjän eläkemaksu on kohtuuton suhteessa sillä saataviin etuuksiin. Moni ajattelee, että paremman ”tuoton” maksuilleen saisi sijoittamalla ne itse haluamiinsa kohteisiin. YEL:ssä ei ole kuitenkaan kyse sijoituksesta vaan kollektiivisesta riskivakuutuksesta. Yrittäjän eläkemaksuja ei laiteta sukan varteen odottamaan eläköitymistä, vaan niillä maksetaan tämän päivän eläkeläisten eläkkeitä. Lisäksi YEL-työtulo vaikuttaa muihinkin etuuksiin.

Työtulon perusteella määräytyvät sairauspäiväraha, vanhempainraha, työkyvyttömyyseläke ja työttömyyskassan jäsenillä ansiosidonnainen työttömyysturva. Yllättävän elämäntilanteen kohdatessa oikealle tasolle mitoitettu ansioturva on tärkeä suoja köyhyydeltä. Yrittäjien etuuksissa korostuvatkin sairauden ja vanhemmuuden perusteella maksetut päivärahat. Vuonna 2021 sairauspäivärahan omavastuuajalta maksettavaa YEL-päivärahaa sai lähes 17 000 yrittäjää ja vanhempainrahan saajia oli lähes 8 000. Työkyvyttömyyseläkkeelle taas on siirtynyt viime vuosina noin 1 200 yrittäjää vuosittain.

Yrittäjä voi saada työttömyysetuutta, jos yritystoiminta on päättynyt. Oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan edellyttää yrittäjän työssäoloehdon täyttämistä sekä yrittäjäkassan jäsenyyttä. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksettiin vuonna 2021 yhteensä lähes 16 miljoonaa euroa vajaalle 1 700 yrittäjälle. On huomionarvoista, että samaan aikaan lähes 3 000 yrittäjää täytti työssäoloehdon mutta jäi peruspäivärahan varaan. Keskimääräinen yrittäjän ansiopäiväraha oli vuonna 2021 vajaa 62 euroa päivässä (1 330 e/kk), mikä takaisi huomattavasti peruspäivärahaa paremman turvan.

Tilastotietoa yrittäjille maksetuista sosiaaliturvaetuuksista

Kun puhutaan YEL:n uudistamisesta ja työtulon tasosta, onkin tärkeä pitää mielessä, että kyse ei ole vain eläkkeistä vaan yrittäjien sosiaaliturvasta kokonaisuutena. Moni on toivonut vapaaehtoisuuden lisäämistä YEL-järjestelmässä, mutta tämä sopii huonosti kollektiivisen vakuutuksen luonteeseen. Vapaaehtoisuus voi johtaa siihen, että vakuutuksen ottavat vain ne, jotka uskovat riskien todennäköisimmin realisoituvan omalla kohdallaan. Viime kädessähän parhaan vastineen maksuilleen saavat ne, joita riskit kuten sairaus tai työkyvyttömyys pahimmin kohtaavat.

Blogi
Millä eväillä kohti YEL-uudistusta?
vakuuttaminen, yrittäjyys 20.04.2023

Sampo Varjonen

Yhteiskuntasuhdepäällikkö

Sampo Varjonen (VTT) on Varman yhteiskuntasuhdepäällikkö. Sampo on työskennellyt aikaisemmin urallaan sosiaaliturvan tutkimuksen parissa sekä poliittisissa asiantuntijatehtävissä. Tutkijana Sampo on kiinnostunut sosiaalipoliittisesta päätöksenteosta sekä sosiaaliturvan rakenteista ja niiden muutoksesta.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä