Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen rahapolitiikassa on ajauduttu poikkeustilanteeseen, ja siellä olemme vieläkin. Finanssipolitiikassa eli julkisiin menoihin vaikuttamisessa on jouduttu monissa maissa keskittymään alijäämien tasapainottamiseen. Niinpä vastuu aktiivisen talouspolitiikan tekemisestä on jäänyt korkoihin ja valuuttaan vaikuttavalle rahapolitiikalle eli keskuspankeille.
Keskuspankkien rahapolitiikka on ollut erittäin elvyttävää ja samalla keinovalikoimiltaan poikkeuksellista. Keskuspankit ovat joutuneet kasvun ja inflaation takaajiksi. Kasvun puolesta taisteleminen on todennäköisesti hyvä asia kansalaisten näkökulmasta, mutta keskuspankit ovat samalla joutuneet riskeillä miinoitetulle tielle.
Niin euroalueella kuin myös Japanissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä keskuspankin ohjauskorot ovat negatiiviset. Tilanne on uusi: aiemmin korot ovat olleet negatiivisia vain hetkellisesti.
Samaan aikaan keskuspankit ovat ostaneet markkinoilta massiivisesti arvopapereita, lähinnä korkoinstrumentteja. Euroopan keskuspankki ilmoitti maaliskuussa euroalueen entistä suuremmista arvopaperiostoista. Esimerkiksi Suomessa keskuspankki on ostanut alkuvuonna enemmän valtionlainoja kuin mitä valtio on laskenut nettomääräisesti liikkeelle.
Ennätyksellisen alhaiset korot ja arvopaperiostot tukevat epävakaita markkinoita. Korkosijoitusten tuotto-odotukset ovat kuitenkin erittäin matalat, ja tässä tilanteessa jopa nollatuotto korkosijoituksista on hyvä tuotto.
Eläkesijoittajan näkökulmasta rahapolitiikassa on tapahtunut iso muutos nollakorkojen myötä, koska perinteiset opit eivät istu nollakorkoympäristöön. Miten euroalue reagoi, jos saamme lisää negatiivisia uutisia tilanteessa, jossa korot ovat jo negatiiviset? Mikä taho ottaa vastuun tällöin talouden pysymisestä kunnossa?
Talouspolitiikan reservien puute tarkoittaa, että sijoittajan kannalta tilanne voi olla riskipitoisempi kuin ennen finanssikriisiä. Jos kansainväliseen talouteen iskisi uusi amerikkalaisen asuntolainamarkkinoiden kaltainen shokki, raha- ja finanssipolitiikan keinot reagoida huonoon uutisiin olisivat selvästi heikoimmat kuin vuonna 2008.
Poikkeukselliset olot ovat jo herätelleet ekonomistien parissa keskustelua äärimmäisistä keinoista, kuten helikopterirahasta. Helikopteri-mallin mukaan keskuspankki jakaisi rahaa suoraan tai valtion kautta kansalaisille. Tällaisesta ollaan kuitenkin euroalueella tosiasiallisesti vielä kaukana. Toisaalta muutama vuosi sitten emme voineet kuvitella tätäkään tilannetta, jossa nyt olemme.