Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Kertakäyttötyöura

Hanna Hänninen 10.8.2016

Olen kollegoideni kanssa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsemme työssämme tarkastelemaan aitopaikalta sitä, miltä työmarkkinoilla ja asiakasyrityksissämme näyttää. Kokonaistilanteen lisäksi havaitsemme usein ongelmia, joita nostamme esille ja pyrimme puuttumaan niihin.

Yksi konkreettinen ja ikäväkin teema, joka on noussut esille, on nuorten työntekijöiden uupuminen. Enkä tarkoita tässä uupumista, josta selvitään tauolla, vaan pitkittyneitä tilanteita. Tällöin ammatilliseen kuntoutukseen hakeuduttaessa ollaan helposti jo siinä tilanteessa, ettei paluuta vanhaan enää ole. Tällöin ainut keino on alan vaihto, sillä vanhaan työhön henkilö on vain yksinkertaisesti lopen uupunut.

Usein henkilöillä on taustallaan sosiaalialan ja/tai terveydenhoitolan opinnot, ja työura alalla on startannut muutama vuosi sitten. Työtehtävät vievät mukanaan, ja työ on erityisen haasteellista ja kuormittavaa. Myös henkiset paineet voivat olla todella kovat. Työ on usein koettu kutsumukseksi ja siinä halutaan menestyä ja pärjätä. Ja kuten Varman tutkimuksissakin on tullut ilmi, työssä sinnitellään todella kauan ennen kuin haetaan apua. Ja jos työterveyshuolto tai varhaisen tuen mallit eivät ole toimivia, avun saaminen viivästyy ja kasvattaa ongelmien vyyhtiä.

Asiakastapaamisissamme ja järjestämissämme koulutuksissa käymme usein läpi työkyvyttömyyteen johtavaa polkua. Matka varhaisista merkeistä työkyvyttömyyteen on pitkä ja moninainen. Nimenomaan nuo varhaiset merkit ovat niitä, joihin tulisi puuttua. Esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen kohdalla henkilön ei tarvitse odottaa työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen saakka, vaan interventio tulisi tehdä jo paljon aikaisemmin. Varhaisia merkkejä voivat olla usein toistuvat lyhyet poissaolot, työkaverin havainnot kollegan jaksamisesta ja se, ettei selviä omista tehtävistä.

Työkyvyttömyyspolku

 

Paineet ja tavoitteet työurien pidentämiselle ovat kovat, joten työhyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen ovat entistä tärkeämpiä. Toki jokaisella on perimmäinen vastuu omasta arjesta ja hyvinvoinnistaan, mutta myös työpaikoilla ja yhteistyökumppanien kanssa voidaan tehdä paljon, ettei kertakäyttöurien määrä lisääntyisi. Se kun lopulta on monien resurssien haaskaamista.

Mitä puolestaan nuoriin tulee, kannustan ottamaan jaksamiseen liittyvät ongelmat reilusti ja avoimesti esille esimiehen ja työterveyshuollon kanssa. Usein yhdessä asioille voidaan tehdä jotakin, ja jos ratkaisut omalla työpaikalla ovat rajalliset, on hyvä lähteä ajoissa miettimään muitakin vaihtoehtoja. Esimiehiltä tämä puolestaan vaatii ymmärrystä, sillä uupuminen on usein kova paikka työntekijälle, oli hän minkä ikäinen tai millä alalla vain. Suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämisen pakon mentaliteetti on edelleen kova, mutta olisiko jo aika yrittää lieventää suhtautumistamme ja olla itsellemme hieman armollisempia.

Lukemiseksi suosittelen varma.fi-sivuilta löytyviä kuntoutujiemme tarinoita sekä mm. Aleksi Litovaaran vinkkejä työn ja vapaa-ajan erottamiseksi mindfulnessin avulla.

Tutustu työeläkekuntoutukseen.


Kategoriat

Avainsanat