Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Arvokas sinä

Mari Keränen 4.10.2016

”The biggest concern of any organization is when their most passionate people become quiet”.

Tämä viisaus tarttui silmiini LinkedInissä jokin aika sitten. Olen pohtinut työelämän intohimon ja myönteisen palautteen antamisen tematiikkaa jo pitkään. Varman työkykyjohtamisen palveluissa teemme paljon henkilöstötyytyväisyyskyselyjä asiakasyrityksissämme. Kyselyissä nousee esiin lähes poikkeuksetta se, että ihmiset saavat työssään liian vähän palautetta. Myös useat eri tutkimukset kertovat samaa.

Arvostetaanko sinua organisaatiossasi? Kerrotaanko se ääneen? Miten yksinkertaisilla asioilla pidämme huolta työntekijöistämme, miten silmänräpäyksessä tuhoamme ne, jotka olisivat antaneet yritykselle kaikkensa. Ja miten emme sitä huomaa? Innokas ja hyvinvoiva ihminen on yritykselle kultakaivos; hän on sitoutunut ja haluaa menestyä työssään. Pettynyt ja epätietoinen puolestaan aiheuttaa myös taloudellisen riskin.

Organisaatioissa palautteen antamiseen liittyy usein epätasa-arvoinen kohtelu. Moni tunnistaa ne työyhteisön ”loistajat” tai ”luottopakit”, jotka vuodesta toiseen ovat positiivisen palautteen keskiössä. Joskus taas uudet työntekijät otetaan vastaan kehuen ja kannustaen – vanhat unohdetaan. Tai toisinpäin. Kyse voi olla siitä, mitä yrityksessä arvostetaan ja mikä jätetään huomioimatta. Riittämättömyyden tunne kasvaa, jos ihmisen arvoa yhteisön osana ei nähdä. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan työn tehokkuuteen.

En tarkoita sitä, että myönteistä palautetta pitäisi antaa aiheettomasti, mutta väitän, että aivan jokainen työntekijä on hyvä jossain. Kyse on myös siitä, millaisen ilmapiirin puheillamme luomme. Ylen haastatteleman myötätuntotutkijan, ekonomi Miia Paakkasen mukaan meillä on taipumus jumiutua negatiivisiin asioihin, vaikka myönteisiä tunteita on työpäivän aikana paljon enemmän.

Myönteisen palautteen antaminen tuntuu kuitenkin olevan meille hankalaa. Miksi sitä on niin vaikeaa antaa? Varmasti kyse on osittain kulttuurihistoriallisesta taustastamme, sillä liika kehuminen on ajateltu johtavan ihmisen ylpistymiseen. Toisaalta kyse voi olla myös osaamattomuudesta. Moni ei edelleenkään ymmärrä, kuinka paljon oma käyttäytyminen vaikuttaa toisiin ihmisiin. Palautteen antamiseenkin tarvitsemme vuorovaikutustaitoja.

Ihmisellä on taito lukea toisen tunteita. Vaikka mitä yrittäisimme väittää, ihminen ei ole kone, vaan kasvamme vuorovaikutussuhteissa. Haluamme kuulua johonkin yhteisöön. Kukoistamme tai kuihdumme katseista, ilmeistä, eleistä ja sanoista. Ja toisaalta välinpitämätön suhtautuminen voi olla jopa väkivaltaa. Jos ihminen kokee uurastavansa ja tekevänsä kaikkensa, mutta hän ei saa siitä mitään palautetta, hän passivoituu.

Palautetta eivät tarvitse vain nuoret ja urallaan epävarmat ihmiset. Palautetta tarvitsevat aivan kaikki – myös ne itsevarmalta vaikuttavat selviytyjät sekä hiljaiset puurtajat. Harvassa ovat ne yli-ihmiset, jotka ovat immuuneja toisten mielipiteille. Kasvaminen jatkuu läpi elämän. Vaikka ikä tuo usein suhteellisuudentajua ja vakautta, kyky kokea itsensä arvokkaaksi myönteisen palautteen jälkeen ei katoa koskaan.

Marin vinkit:

  1. Palauta mieleesi hetki, jolloin olet saanut positiivista palautetta.
  2. Millaisia tunteita ja ajatuksia tämä hetki herätti sinussa? Mitä ajattelit sen jälkeen itsestäsi?
  3. Ota tämä olo mukaasi, jaa se muille. Anna hyvän kiertää.

Mari Keränen

Mari Keränen

Mari Keränen on (johtamisen psykologiaan erikoistunut) Varman työkykyjohtamisen kehityspäällikkö.

Mari Twitterissä @varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat