Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Kaavoituksesta ja asuntoasioista

Aarne Markkula 10.10.2016

Varma kehittää aktiivisesti kiinteistöomistuksiaan ja yhä useammin asemakaavallisen kehitystyön tuotos johtaa toivottuun asuntorakentamiseen kasvukeskuksissa. Käynnissä on asemakaavamuutoksia kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa sekä Tampereella ja Turussa.

Käynnissä olevat kehityskohteet

Helsingissä kehitämme Stockmannilta vapautuvaa aluetta Pitäjänmäellä ja Espoossa Outokummulta vapautunutta toimistoaluetta Niittykummun metron lähistöllä. Vantaalla tutkimme täydennysrakentamista olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen Tikkurilassa ja uuden asuinalueen rakentamista Hämeenkylässä. Tampereella taas uudistamme 70-luvulla rakennetun asuinalueen purkamalla huonokuntoiset elementtirakennukset ja rakentamalla tilalle paremmin arvokkaaseen kaupunkirakenteeseen sopivat talot. Turussa tutkimme täydennysrakentamismahdollisuuksia ja kehitämme uutta asuntoaluetta. Kaikki hankkeet ovat omanlaisiaan ja sijaitsevat eri kaupungeissa, mutta kaikissa hankkeissa näen samoja innostavia, mutta myös haastavia elementtejä – valitettavan usein vauhtia puuttuu, mutta ei vaarallisia tilanteita.

Ruusuja ja risuja

Alkuun täytyy kuitenkin jaella ruusuja. Olen tyytyväisenä laittanut merkille, että asuntorakentamisen edistäminen ja sitä kautta myös kaavoituksen kehittäminen on noussut keskustelun aiheeksi. Eikä pelkästään keskustelun aiheeksi, vaan myös asenteissa näyttäisi tapahtuneen muutoksia.

Mahdollisuuksia on; Marjarata, länsimetro, satamalta ja VR:ltä vapautuvat alueet, raidejokeri pääkaupunkiseudulla sekä merkittävät kehityshankkeet Tampereella luovat mahdollisuuksia merkittävälle uudisrakentamiselle. Edelleen kaupungeilla on intressiä asuntorakentamisen edistämiseen valtion kanssa tehdyn sopimuksen kautta eikä vähäisenä voi pitää kaupunkien maankäyttömaksuina saamaa merkittävää taloudellista korvausta. Myös täydennysrakentamiselle ollaan suopeita tiiviin kaupunkirakentamisen aikaansaamiseksi. Hyvä, hyvä – lähtökohdat ovat kunnossa, mutta vielä olisi tekemistä…

Yhden epäkohdan haluan kaavoitusprosessissa nostaa tikun nokkaan ja se on kaavoitusresurssit. Valitettavan usein törmätään tilanteeseen, jossa kaavoituksen esteenä on kaavoituksen resurssipula. Yhden henkilön eläköityminen, irtisanoutuminen tai henkilökohtainen vapaa voi johtaa kuukausien, vuoden tai jopa vuosien kaavan viivästykseen. Leikitään, että asemakaavamuutoksella aikaansaadaan 10 miljoonan arvoinen asuntotontti. Se voisi tuoda kaupungille maankäyttömaksuna vaikka 2 miljoonaa euroa. Sen jälkeen verottaja pääsee tontin arvonnousuun kiinni kiinteistöveron muodossa. Rakennustöiden alettua moni saa leipänsä rakennustyömaalla ja verottaja omansa. Lopulta saamme varsinaisen lopputuloksen, eli asuntoja – ja sitä kautta korotettuja kiinteistöveroja ja asukkaiden tuloveroja. Tämän kaiken voi estää tai viivästyttää se, ettei kaavoittajalla ole osoittaa resurssia – useissa tapauksissa yhtä henkilöä kaavoituksen läpiviemiseen – siitäkin huolimatta, että kiinteistön omistaja jo teettää kustannuksellaan pääosan kaavoitustyöhön tarvittavasta tausta-aineistosta. Tällainen tilanne ei mielestäni ole koskaan hyväksyttävää, koska jo kaavoituksesta saatava rahallinen hyöty sekä valtiolle, kaupungeille että kiinteistönomistajalle on moninkertainen suhteessa lisähenkilön palkkakustannuksiin. Kunnilla on kaavoituksen suhteen monopoli, mikä on hyvin perusteltua ja monissa tapauksissa kaavoitus onkin hyvissä käsissä. Eikö voisi odottaa, että monopolin haltijalla on myös vastuu tarjota tehokasta ja laadukasta palvelua – ja puolestaan asiakkaalla sitä odottaa? Tällöin lienee kohtuullista vaatia, että tehtävän suorittamisen kannalta olennaiset resurssit pidetään kysynnän mukaisina.

Mitä sitten tulee rakentamisen ja sitä kautta asumisen kalleuteen, onko käynyt niin, että kaikki kaavoituksessa ja rakentamisessa mukana olevat osapuolet tarkoittavat hyvää ja ajavat omasta näkökulmasta turvallisinta ja parasta ratkaisua? Lopputulos on siis monin puolin erittäin laadukas. Ongelmaksi jää enää se, onko suomalaisilla varaa näin korkeatasoiseen asumiseen? Sen perusteella, että 60 % vuokra-asunnon asukkaista saa asumistukea, ei monellakaan siihen ole varaa. Olisiko siis mahdollista hyväksyä näkökulma, että asumisen laadun rimaa voisi paikoin laskea ja näin laatutasoon (ja sitä kautta kustannus- ja vuokratasoon) saataisiin väljyyttä? Asunnon tarvitsijat sen varmasti ovat valmiita hyväksymään – ja eikös jokainen asukas ole hänkin jonkin asteinen asumisen ammattilainen?


Aarne Markkula

Aarne Markkula

Varman kiinteistökehitysjohtaja

@varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat