Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Tauti nimeltä työkyvyttömyys

Jukka Kivekäs 23.11.2016

Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäyspäätökset ovat julkisuudessa toistuvasti keskustelun kohteena. Sinänsä on erikoista, että teema on noussut esille näin loppuvuodesta, vanhojen tietojen pohjalta. Tuoreita tilastoja olisi saatavilla parin kuukauden kuluttua.

Uusien työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysosuus vuonna 2010 oli 22,0 % ja vuonna 2015 vastaavasti 27,7 %. Nousua on siis tapahtunut useita prosenttiyksikköjä. Samanaikaisesti eläkehakemusten määrä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, ja lukumääräisesti hylkäysten määrä on pysynyt suurin piirtein samana eli hylkäyksiä on vuosittain noin 5 000. Yksilön kokemuksena jokainen hylkäys tuntuu yhtä pahalta. Ja järjestelmän kannalta jokainen hylkäys on tulkittavissa epäonnistumiseksi. Hylkäävät työkyvyttömyyseläkepäätökset heikentävät kansalaisten luottamusta sosiaaliturvan oikeudenmukaiseen toimeenpanoon.

Työkyvyttömyys mielletään usein lääketieteelliseksi tilaksi, jonka hoitava lääkäri voi tutkimuksistaan päätellä. Se ei kuitenkaan ole diagnoosin kaltainen lääketieteellinen käsite. Työkyvyttömyys on lainsäädäntöön kirjattu etuuden peruste, jonka perusteella työkyvyttömäksi todetulle henkilölle maksetaan toimeentuloon tarkoitettua etuutta, työkyvyttömyyseläkettä. Sen saaja on siten vapautettu yhteiskunnan moraaliseen ajatteluun sisältyvästä velvoitteesta hankkia oma toimeentulonsa työtä tekemällä. Sen sijaan hän on oikeutettu saamaan toimeentulonsa yhteisesti kustannettuna työkyvyttömyyseläkkeenä. Työkyvyttömyyseläke on tärkeä hyvinvointiyhteiskunnan välittämisen keino.

Miksi sitä ei sitten voida myöntää kaikille hakijoille? Lakiin on kirjattu, että oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen myönnetään sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella. Asian ymmärtämistä vaikeuttaa myös se, että lainlaatija on kirjannut lainsäädäntöön 11 erilaista työkyvyttömyysmääritelmää.

Eniten hämmennystä aiheuttaa sairausvakuutuslain ja eläkelakien välinen ero. Sairausvakuutuslaissa henkilön työkykyä verrataan hänen omaan työhönsä. Eläkelaeissa työkykyä verrataan sen sijaan myös muuhun työhön, jota hakijalta voidaan kohtuudella edellyttää. Epilepsian saanut nuori rakennustyöntekijä on omaan telinetyöskentelyä edellyttävään työhönsä työkyvytön, mutta eläkelakia sovellettaessa häntä pidetäänkin työkykyisenä, koska on useita töitä, joita hän kykenee tekemään eikä mahdollisen kohtauksen saadessaan aiheuta vaaraa itselleen tai muille. Sama ihminen, sama sairaus, sama työ – ja sairausvakuutuksen päivärahakauden päätyttyä hän ei olekaan enää työkyvytön. Vaikeasti ymmärrettävä asia, jos mieltää työkyvyttömyyden diagnoosin kaltaiseksi yksilön ominaisuudeksi.

Hyvin usein työkyvyttömyyseläkettä haetaan myös ratkaisuksi muusta syystä johtuvaan toimeentulo-ongelmaan. Suuri osa työttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksista tehdään ansiosidonnaisen päivärahakauden loppuvaiheessa, kun toimeentulo uhkaa heiketä. Tässä tilanteessa sairauslöydökset eivät ehkä olekaan niin vaikeita, että ne oikeuttaisivat työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Työeläkelaissa on viimeisen 20 vuoden ajan korostettu kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Vuoden 2015 alusta eläkeyhtiöillä on ollut mahdollisuus antaa eläkepäätöksen yhteydessä myös kuntoutusoikeuspäätös, vaikka kuntoutusta ei olisi haettukaan. Tämäkin on osaltaan johtanut eläkehakemusten hylkäämisten kasvuun; uhkaava työkyvyttömyys on kääntynyt kuntoutukseksi ja sen jälkeiseen työhön paluuseen.

Onko työkyvyttömyyseläkkeiden myöntölinja sitten kiristynyt? Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Hylkäysosuuden kasvuun ovat ainakin osittain vaikuttaneet edellä kuvaamani myöntölinjasta riippumattomat syyt.

Hylkäävästä eläkepäätöksestä voi valittaa muutoksenhakulautakuntaan ja vakuutusoikeuteen. Näiden ratkaisuissa eläkeyhtiöiden päätöksiä muutetaan vuosittain kutakuinkin sama määrä. Eläkeyhtiöiden asiantuntijalääkärit eivät kuitenkaan ole pullossa asuvia mittatikkumiehiä tai -naisia. He ovat osa tätä yhteiskuntaa ja alttiita julkiselle keskustelulle. He lukevat lehdistä poliitikkojen ja työmarkkinaihmisten ajatuksia työurien pidentämisestä ja myös median esille ottamia kohtuuttomilta kuulostavia yksittäistapauksia. Asiantuntijalääkärin tehtävä kuitenkin on – muutoksenhakuelinten ratkaisujen ohjaamana – vetää sitä rajaa, milloin ihmisellä on oikeus saada toimeentulonsa työkyvyttömyyseläkkeenä.


Kategoriat

Avainsanat