Lähtemisen vaikeudesta

Tärkeä avainhenkilö tiimissäni avasi keskustelun hieman takellellen ja kertoi saaneensa uuden työpaikan. Tunsin välittömästi kylmän kiven painon vatsassani, "ei ole totta, nyt se tapahtuu". Olimme sparranneet avainhenkilöni uratoiveita aiemmin ja olin oma-aloitteisesti rohkaissut häntä seuraavan askeleen ottamiseen, jos se hetki uralla tulee. Olin siis tiennyt tämän hetken koittavan ennemmin tai myöhemmin, se ei silti koskaan osu "sopivaan kohtaan". En välittänyt kivestä vatsassani, vaan onnittelin avainpelaajaani vuolaasti. Myönsin heti, että ikävä tulee, ennen kaikkea ihmistä, mutta myös hänen osaamistaan. Olin hänestä ylpeä ja tiesin miten merkittävä päätös tämä hänelle oli. Tiesin tämän naisen olevan matkalla oikeaan suuntaan ja tässä kohdin olisi ollut pikkumaista kaivella omaa napaa tai pohtia firman etua.

Arvoisa esimies, tunnistatko tilanteen? Hahmotatko tunnekirjon, jonka itselle tärkeän osaajan ja kollegan menettäminen synnyttää? Hyvä, sillä työpaikan vaihtaminen on yksi urapolun kovimpia ja vaativampia käännekohtia, ja silloin tunteet ovat erittäin vahvasti länä. On vaativa hetki kertoa nykyiselle työnantajalle päätöksestä, joka päättää työsuhteen. Ja nyt ollaan tämän blogin ydinkohdassa: työntekijän irtisanoutumishetki on vaativa johtamisen paikka.

Sillä miten esimies reagoi lähtöilmoitukseen on iso merkitys lähtijälle.

Sillä miten esimies reagoi lähtöilmoitukseen on iso merkitys lähtijälle. Siinä hetkessä muodostetaan vielä kerran työnantajakuvaa firmasta, jolle on annettu omaa osaamista, sielua ja sydäntä mahdollisesti useiden vuosien ajan. Saako työntekijä lähdön hetkellä tukesi ja onnittelusi, vai joutuuko hän todistamaan alkukantaisia pettymysreaktioita?

Työelämä muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin ja siksi voimme olla varmoja, että kohtaamme lähtöjä ja uusia alkuja jatkossa paljon nykyistä enemmän. Sen vuoksi näiden tilanteiden kohtaamista kannattaa työnantajana pohtia ennakkoon. Muutosta urallaan pohtiva työntekijäsi on takuulla harkinnut muutosta pitkään ja ajatuksella, hän tietää mitä on tekemässä. Unohda siis piikittely, lähtöpäätöksen kummastelu, pulaan jättämisellä syyllistäminen ja maininnat lähtijän koulutukseen annetuista rahallisista panostuksista.

Suomi on pieni maa ja todennäköisesti kohtaamme uusiin tuuliin lähtevän ammattilaisen kanssa vielä monesti. Lähdössä oleva työntekijä on mitannut markkina-arvoaan ja osaamiselle on ollut kysyntää, hän on arvatenkin ammattilainen. Näissä kohdin kannattaa myös muistaa, että roolit saattavat muuttua. Jonain päivänä saatan hakea töitä tältä lähtijältä. Silloin hän takuulla muistaa miten häntä johdin ja millaisilla mietteillä saattelin häntä uran seuraaviin vaiheisiin.

Vaatii rohkeutta lähteä. Vaatii rohkeutta jäädä. Työnantajana tehtävänämme on tukea molempia ratkaisuja. Onnea matkaan jokaiselle uran seuraavaa askelta pohtivalle.

Katri Viippola

Johtaja, Ihmiset, viestintä ja kehittäminen

Voisit olla kiinnostunut myös näistä