Matkalla eurooppalaisen kiinteistösijoittajan kanssa

Lennän tammikuisena tiistaiaamuna Helsingistä Lontooseen. Kentällä on sopivasti aikaa hörpätä kupillinen kahvia ja lueskella aamun uutisotsikoita ennen lähtöä.

Laskeutumisen jälkeen suuntaan kohti Heathrow Expressin laituria, jossa päivän työt alkavat puhelimen välityksellä Investors in Non-Listed Real Estate Vehiclesin, eli INREVin, hallituksen kokouksen käynnistyessä klo 9.30 paikallista aikaa. Kokoukseen osallistuminen onnistuu kohtuu hyvin tienpäällä, vaikka aiheita on paljon.

INREVin toiminta on laajaa ja aktiivista ja sen rooli epäsuoran kiinteistösijoittamisen eurooppalaisena organisaationa on keskeinen. Olen istunut hallituksessa vuoden päivät, mutta ollut aktiivinen muissa rooleissa reilut kymmenen vuotta. INREV viettää 15-vuotispäiviään kuluvana vuotena.

Piccadillyn lähistöllä poikkean haukkaamaan kevyttä lounasta matkalla iltapäivän tapaamiseen. Kahvilan jonossa tapaan sattumalta tutun kiinteistöjuristin. Pieni maailma, saatan todeta. Lyhyt puhelinpalaveri Ruotsiin sujuu kahvilasta kätevästi lounaan jälkeen.

Iltapäivällä on vuorossa palaveri ison rahastomanagerimme toimistolla. Palaverin tarkoituksena on käydä läpi kahden jo lopuillaan olevan rahaston tilannetta, jutella markkinoista ja keskittyä parhaillaan kerättävän ison eurooppalaisen kiinteistörahaston strategiaan, alkusalkkuun ja tavoitteisiin. Keskustelut kumppaneidemme kanssa ovat yksi parhaita tapoja hahmottaa markkinatilannetta.

Päivän käännyttyä iltaan ehdin ottaa nopean suihkun, käydä läpi sähköpostit ennen kuin on aika suunnata illan viimeiseen koitokseen. INREVin vuotuinen road show -kiertue sijoittajien markkinanäkemyksistä starttaa Lontoon Cityssä UBS:n toimistolla. Lontoon tyyliin nopein ratkaisu on metro.

Kuulen illalla, että sijoittajien into allokoida varojaan kiinteistöihin ei todellakaan ole hiipumassa ja riskinottohaluakin löytyy. Toivon, ettemme toista vanhoja virheitä. Parisataapäisessä yleisössä on paljon tuttuja ja vaikka kuulumisia voisi vaihtaa pitkäänkin, on parempi suunnata nukkumaan. Kello on lähempänä iltakymmentä, kun katselen huoneessani vielä hetken televisiota.

Aamuherätys on aikainen. Reipas kävely St Pancrasin asemalle ja Eurostar Pariisiin lähtee aikataulussa klo 7.01. Vauhtia on 300 km/h, kun vihdoin syön aamupalaa sanomalehteä selaillen. Junamatkustus on sivistynyt ja miellyttävä tapa liikkua. Hercule Poirotkin suosi tätä välinettä matkoillaan.

Pariisissa aurinkoinen aamu kutsuu kävelemään öisen sateen raikastamia katuja kohti tapaamispaikkaa. Kävellessä on hyvä havainnoida niin kadun varsille ilmestyneitä yhteiskäyttöisten sähköautojen latauspistokkeita. Huomioni kiinnittää myös Gallerie Lafayetten viereen japanilaista Uniqlota vasten peruskorjattava monikerroksista H&M:n lippulaivamyymälä. Kilpailu Aasian suunnalta näkyy vaatekaupassa Pariisissakin ja edelleen myös katukuvassa eikä pelkästään verkossa.

Matkalla ohitan myös ison WeWorkin coworking-toimiston. Toimistomaailman murros ja tilaratkaisujen joustavuuden tarve etenee. Ympäristön tarkkailu ja trendien ja murroskohtien havainnointi on tässä toiminnassa tärkeää.

Suuren kansainvälisen sijoitustalon Pariisin toimisto on kotoisa parinkymmenen hengen yksikkö. Käymme yhteiseen työnalla olevaan sijoituskohteeseen liittyviä asioita läpi. Täälläkin yksi avainhenkilöistä on tuttu jo vuosien takaa aiemmasta työpaikastaan ja aiemmista yhteisistä harjoituksista. On mukavaa, kun bisnes on paljon myös ihmisten välistä - eikä vain organisaatioiden.

Lounas nautitaan keskustelun lomassa ja sen jälkeen hyppäämme taksiin ja hurautamme kaupungin halki kohteelle. Toimistokohde sijaitsee Seinen mutkassa ison toimistoalueen laidalla kehittyvässä ympäristössä. Raitiotie kulkee vierestä eikä metrollekaan ole pitkä kävelymatka. Pysäköintipaikoista ei ole kohteessa pulaa.

Tyylikäs arkkitehtuuri, lattiasta kattoon ulottuvine ikkunoineen sekä tilan hyvä jaettavuus tekevät kohteesta mielenkiintoisen. Olen tyytyväinen näkemääni. Tunnelma kohteessa ei aina yllätä positiivisesti.

Päivän toinen tapaaminen on meille uudehkon rahastomanagerimme luona. Sijoitimme tähän pariisilaisiin toimitiloihin lähinnä sijoittavaan rahastoon viime vuoden puolella. Toiminta on käynnistynyt hyvin ja keskustelu käy vilkkaana.

Olen hyvissä ajoin takaisin juna-asemalla Gare du Nordilla ja jonossa tapaan taas tuttuja kiinteistöalalta. Pieni maailma, saatan todeta jälleen. Illalla Lontoossa päätän palkita itseni parin päivän välipaloilla hoidetun ravitsemuksen ja pitkien kävelyiden jälkeen illallisella ravintolassa. Kello on taas lähemmäs 23.00, kun ummistan silmäni.

Torstaina on aika käydä aamupalatapaamisessa rahastomanagerikumppanimme kanssa. Ajankäytöllisistä syistä aamiaistapaamiset sopivat itselleni hyvin ja järjestän niitä varsin usein Helsingissäkin. Aamupäivällä käyn tapaamassa henkilöä, joka on siirtynyt uusiin haasteisiin amerikkalaisen hedgerahaston palvelukseen ja kuulen lisää heidän strategiastaan ja tavoitteistaan. Kiinteistösijoitukset kiinnostavat taas muitakin, kuin perinteisimpiä kiinteistösijoittajia.

Lounas on tänään tavanomaista juhlavampi. Brittiläisen managerikumppanimme hallitus on kutsunut kokouksensa jälkeen muutamia sijoittajia ja kumppaneitaan lounastamaan. Keskustelu polveilee mm. Euroopan poliittisen ilmapiirin ja turvallisuuspolitiikan äärellä. Lounaan lopuksi juhlistamme pyöreitä vuosia täyttävää toimitusjohtajaa yllätysjuhlalla, johon koko henkilökunta on kokoontunut. Perhejuhlan tuntua korostaa lämpimän tunnelman lisäksi henkilökunnan leipoma kakku. Näistä tunnelmista on hyvä suunnata perinteisellä black cabillä juna-asemalle ja kohti kotimaata.

Epilogi

Pariisissa käynti keskiviikkona poiki puhelimen askelmittariin 10,9 km kävelyä. Hyvä suoritus ilman varsinaista lenkkiä puhtaasta hyötyliikunnasta. Elämä on valintoja - tällä reissulla sää suosi hyviä valintoja. Lisäksi saimme yhteissijoituksemme amerikkalaisen sijoitusyhtiön PGIM:n kanssa Pariisissa maaliin ja M Campuksen toimistokiinteistön osto julkistettiin toukokuussa. M Campus sijaitsee Pariisin lounaiskulmalla ja käsittää 45.000 neliötä vuorattavia toimistotiloja.