Kuluneena keväänä Suomen julkista keskustelua kuohutti Caregate. Kiistattomat ongelmat vanhusten hoidosta paljastuivat ja syyllisiä on etsitty kissojen ja koirien kanssa.
Vaalit toivat varmasti lisää sävyjä keskusteluun, mutta villakoiran ydin olisi ollut sama ilman vaalejakin: kenen vastuulla on, kun kaikki ei sujukaan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä ja ennen kaikkea mitä tulisi tehdä, että jatkossa sujuisi paremmin?
Yritysten hallinnoiminen on periaatteessa aika suoraviivaista. Omistajat vastaavat yrityksen hallituksen nimittämisestä. Hallitus vahvistaa yhtiölle strategian ja nimittää johdon strategiaa toteuttamaan. Onko omistajan tehtävät siis hoidettu ja vastuu siirretty vuosittaisessa yhtiökokouksessa? Tuskin - Knappast!
Omistajan rooli riippuu siitä, onko kyseessä yksityisomisteinen vai julkisesti noteerattu yritys, ja onko omistaja enemmistö- vai vähemmistöomistaja. Aktiivinen omistaja viestii yrityksen hallinnolle, mitkä ovat sen odotukset tuotosta, riskiprofiilista ja vastuullisuudesta. On hyvä huomioida, että nämä kaikki kolme komponenttia ovat olennaisessa kytköksessä toisiinsa.
Vastuullisuuden merkitys yritystoiminnassa on viime vuosina noussut dramaattisesti. Suomalaista mediaa vastuullisuus tuntuu kiinnostavan pääsääntöisesti silloin, kun yritys ei ole toiminut vastuullisesti. Huonoa toimintaa seuraa mediamylläkkä, joka vaikuttaa myös yrityksen maineeseen ja tuloksentekokykyyn. Siten vastuullisuus linkittyy suoraan siihen, miten yritys tulevaisuudessa menestyy.
Omistajalla on mahdollisuus vaikuttaa yrityksen toimintaan. Omistajan vaikutusvalta ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivaista kuin hallituksen, toimivasta johdosta puhumattakaan. Mikäli omistusosuus ei oikeuta enemmistöön yhtiöstä, vaikuttaminen on useimmiten enemmän suostuttelua kuin käskemistä. Silti vaikuttaminen on lopullisen tavoitteen saavuttamisen kannalta monin verroin parempi keino kuin omistuksen myyminen ja paikalta poistuminen.
Monet omistajat, mukaan lukien Varma, ovat ottaneet kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hiilijalanjäljen pienentämisessä. Helpoin tapa pienentää hiilijalanjälkeä on vähentää omistusosuuksia energiatoimialalla. Kuuluisa "miljardin taalan kysymys" kuuluukin, että toteuttaako tämä alkuperäistä tavoitetta ilmastonmuutoksen torjunnasta? Vai olisiko sittenkin parempi, että omistettaisiin niitä energiayhtiöitä, jotka suhteellisen korkeasta hiilijalanjäljestään huolimatta etsivät aktiivisesti ratkaisuja ympäristöystävällisemmän energiatuotannon kehittämiseksi? Näin tuettaisiin omistajana näiden yhtiöiden investointeja.
Sama logiikka on sovellettavissa hoiva-alaan. Meillä Suomessa on Euroopan vanhin väestö ja perinne hoitaa vanhukset mieluummin laitoksissa kuin seuraavan sukupolven kotona. Pääomien tarve tulevina vuosina vanhusten hoivatoimintaan on todella merkittävä.
Mistä nämä pääomat jatkossa löytyvät? On toisaalta tärkeää täsmentää hoivatoimintaan liittyvää sääntely- ja valvontakehikkoa, mutta myös arvioida yhteiskunnan näkökulmasta minkälainen laatustandardi hoivatoimintaan halutaan ja miten se tullaan rahoittamaan. On vaikea nähdä, että lisääntyvää pääomatarvetta pystyttäisiin kokonaisuudessaan rahoittamaan julkisin varoin.
Yksityisillä omistajilla tulee jatkossakin olemaan merkittävä rooli hoiva-alalla. Tässäkin suhteessa uskon, että omistaja voi tehdä parempaa maailmaa olemalla mukana ja vaikuttamalla kuin pesemällä kädet ja poistumalla paikalta.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Kauppalehden vierasblogina 27.2.2019