Eläkkeellä työ ei rytmitä viikkoa, vaan rytmitystä tuovat harrastuspiirit, kulttuuritilaisuudet ja vaikka matkat. Ja tietysti ystävien ja lastenlasten tapaaminen. Nyt tämä kaikki on pannassa. Miten siis päivät kuluvat ja mikä neuvoksi?
Olen seuraillut omaa lähipiiriäni ja kysellyt Varman eläkkeensaajien neuvottelukunnan jäseniltä, miten he ovat tässä uudessa tilanteessa elämänsä järjestäneet.
Luonto sen erilaisissa ilmentymissään on aika monelle se varaventtiili, joka tuo helpotusta arkeen ja estää seiniä kaatumasta päälle. Onneksi on tämä harvaan asuttu maa, jossa useimmilla on kohtuullinen matka jonkinlaiseen luontokohteeseen. Uusi kasvukausi on aina ihme, ja sitä voi seurata kotipihan tai mökin lisäksi ihan vain lähimetsissä tai tien pientareilla. Ulkoilu ja liikunta antavat sisältöä arkeen myös kunnon ylläpitäjinä.
Käsityöihminen ja kulttuurista nauttiva löytää mahdollisuuksia kotonakin. Yksi tekee linnunpönttöjä, ja toisella sukkatehdas pyörii. Kirjojen kanssa viihtyvällä on kissanpäivät, kun saa hyvällä omalla tunnolla käpertyä nojatuoliin lukemaan. Konsertteja, viihdettä ja hyviä asiaohjelmia moni kuuntelee radiosta tai katsoo erilaisilta tallenteilta. Ja kun normaalissa kiireisessä eläkeläisarjessa ei aina ehdi seurata tv-sarjoja, niin niitäkin voi nyt kaivella esille. Tuttujen tv-sarjojen katsominen tuo myös jatkuvuuden tunnetta tähän oudoksi muuttuneeseen arkeen.
Sain jälleen kerran hyvän muistutuksen myös siitä, että aina, kun puhutaan eläkkeensaajista tai ikäihmisistä, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää, kannattaa unohtaa yleistäminen. Päivittäinen työ jatkuu vilkkaana ja monipuolisena yrittäjällä, joka tekee edelleen työtä, vaikka onkin eläkkeellä. Kaikki eläkkeellä olevat eivät vielä ole ikänsä puolesta riskiryhmää. Varovaisuus ja turvallisen etäisyyden pitäminen on kuitenkin tullut kaikille osaksi arkea.
Tavalliset puhelut ystävien kanssa ovat myös nousseet uuteen arvoon. Ei tarvitse tyytyä lähettämään viestiä, vaan voi rupatella vaikka vähän pitempäänkin kuulumisista ja ihmetellä maailman menoa. Whatsapp ja muut uuden tekniikan välineet ovat apuna mutta eivät välttämättömiä. Kaikkein tärkeintä on pitää yhteyttä tavalla tai toisella. Posti toivottavasti pitää omalta osaltaan huolta siitä, että odotetut lehdet ja vaikkapa käsin kirjoitetut kirjeet tavoittavat kohteensa.
Eläkkeellä olevat ystäväni ovat korostaneet sitä, että heillä ovat asiat hyvin. Eläkkeen maksaminen jatkuu, ja myös hallituksen toimet nähdään huolenpitona eikä rajoittamisena. Eniten huolta aiheuttaa se, että ei pääse tapaamaan lapsenlapsia ja olemaan itse avuksi omille lapsilleen. Muutenkin omien lasten taakka huolettaa. Tietysti myös oma sairastuminen pelottaa, mutta onneksi sen todennäköisyyttä voi pienentää omilla toimilla.
Meillä on pari viikkoa eristäytymistä takana ja monta viikkoa todennäköisesti edessä. Miten estetään se, ettei tämä ala käydä voimille? Pidetään ainakin yllä järkevää päiväohjelmaa ja riittävän vaihtelevaa viikko-ohjelmaa, että kaikki päivät eivät ala muistuttaa toisiaan. Ollaan yhteydessä läheisiimme, nautitaan keväästä ja nostetaan katse siihen aikaan, jossa voimme taas tehdä tavallisia asioita yhdessä.