Miten eteenpäin hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen?

Työkyvyttömyyseläkepäätösten hylkäysprosentin jatkuva nousu on yhteiskunnallisesti huolestuttava ilmiö. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2018 hylkäysprosentti oli 31,2 % ja vuonna 2019 vastaava luku oli 33,6 %. Joulukuussa 2020 hylkäysprosentti oli jo 36,6 %.

Ilmiön taustalla voi olla monia syitä, kuten vanhuuseläkeiän nousu, mielenterveysongelmien lisääntyminen ja työelämän kasvaneet vaatimukset, esimerkiksi osaamiseen ja työn murrokseen liittyvät tekijät. Koronan vaikutuksista ei ole vielä olemassa dataa, mutta oman havaintoni mukaan varsinkin terveydenhuoltoalalla työkyvyttömyyseläkehakemukset ovat lisääntyneet, koska korona-aika on lisännyt ahdistuneisuutta ja epävarmuuden tunnetta. Osaamisen haasteet, työn henkiset kuormitustekijät sekä työmäärän lisääntyminen korostuvat terveydenhuoltoalan hakemuksissa. Työn muutokseen liittyvien kuormitustekijöiden vuoksi osa alalla olevista työntekijöistä haluaa siirtyä uusiin työtehtäviin.

Nykypäivänä yhä useampi tekee työtä tietotyön tai palveluiden parissa. Tämä vaatii hyvää kognitiivista suorituskykyä ja samalla myös kuormittaa psyykkistä työkykyämme enemmän. Esimerkiksi logistiikka-alalla työskentelevillä autonkuljettajilla siirtyminen digitaalisiin työkaluihin on aiheuttanut eläkkeenhakijoiden kuvaamana kiireen tunnetta ja osaamiseen liittyviä haasteita. Näissä tilanteissa työn kehitys on erkaantunut työntekijän ammatillisesta kehityksestä ja voimavaroista ja johtanut uupumukseen ja turhautuneisuuteen. Pitkittyessään tilanne voi johtaa pitkälle sairauspoissaololle ja työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen. Työntekijä oireilee fyysisesti ja hän kokee, ettei enää pärjää työssä, ja näkee työkyvyttömyyseläkkeen ainoaksi vaihtoehdoksi. Selkeää terveysperusteista syytä eläkkeen myöntämiseen ei löydy, ja hakemus hylätään, koska lääketieteelliset kriteerit eivät täyty.

Mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkehakemusten suhteellisen osuuden lisääntyminen näkyy myös merkittävällä tavalla hylkäävissä eläkepäätöksissä, varsinkin nuorilla hakijoilla. Mielenterveyden häiriötä sairastavat ovat usein pitkällä sairauspoissaololla ja päätyvät hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, kun Kelan sairauspäivärahakausi on käytetty. Työhönpaluu tuntuu haastavalta, eikä aktiivisia palaamisen tukitoimia ole mietitty.

Työkyvyttömyyden määritelmien erot sairausvakuutuslain ja työntekijän eläkelain välillä voivat aiheuttaa hylkäävän eläkepäätöksen saaneelle työntekijälle vaikean tilanteen sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta. Sairausvakuutuslain mukaan työkykyä arvioidaan suhteessa omaan työhön tai työhön, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Työntekijän eläkelaissa työkykyä arvioidaan suhteessa kaikkiin työtehtäviin, joihin henkilöllä on työkykyä jäljellä terveydentilansa puolesta. Työkykyä ei siis verrata pelkästään oman työn edellytyksiin. Poikkeuksen muodostavat yli 60-vuotiaat, joiden työkykyä arvioidaan suhteessa omaan työhön (ns. ammatillinen työkykyarvio). Tämä eroavaisuus lakipykälissä ei ole aina edes hoitavan lääkärin tai työterveyslääkärin tiedossa.   

Jo Kelan sairauspäivärahakauden aikana työntekijän, yrityksen ja työterveyshuollon pitäisi aktiivisesti miettiä työhönpaluun vaihtoehtoja ja toimenpiteitä, joita voivat olla erilaiset työjärjestelyt tai osasairauspäivärahan tai työeläkekuntoutuksen hakeminen​. Työterveysneuvottelussa työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon olisi hyvä miettiä työkyvyn rajoitteen ennusteen sekä jäljellä olevan työ- ja toimintakyvyn lisäksi erikseen myös osaamista. Työterveyshuollon tehtävänä on seurata työntekijän terveydentilaa ja ohjata työntekijä oikea-aikaisesti takaisin työelämään, esimerkiksi työkokeilun avulla. Oikea-aikainen työhönpaluu tukee toipumista ja työkyvyn säilymistä​.

Jos työhönpaluun suunnittelu käynnistyy liian myöhään eli vasta hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen, on tilanne hyvin haastava ja suuntautuminen takaisin työelämään on vaikeaa. Jos eläkepäätöksestä tekee valituksen, prosessi on pitkäkestoinen ja tänä aikana motivaatiota ammatillisena kuntoutuksena toteutettavaan työeläkekuntoutukseen ei ole. Noin puolet hylkäävän eläkepäätöksen saaneista valittaa päätöksestä.

Työkyvyttömyyseläkehakemuksen ratkaisun yhteydessä tutkitaan aina myös hakijan oikeus työeläkekuntoutukseen. Jos kriteerit kuntoutukseen täyttyvät, annetaan myönteinen ennakkopäätös kuntoutuksesta hylkäävän eläkepäätöksen yhteydessä.

Työntekijän oma vastuu työkykynsä johtamisesta ja motivaatio palata takaisin työelämään korostuu hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen. Napakalla työntekijän, työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön yhteistyöllä voidaan edesauttaa sitä, että työhönpaluu onnistuu ja henkilö kykenee suoriutumaan työstään omien voimavarojensa ja terveydentilansa mukaisesti.

Työnantaja edistää työntekijän työkykyä tukemalla osatyökykyisten työntekijöiden työelämässä jatkamista. Samalla yritys pienentää työkyvyttömyyseläke- ja sairauspoissaolokustannuksiaan.

Myös työterveyshuollolla on merkittävä rooli: työterveyshuollon tulee tuntea työkyvyttömyyden arviointikriteerit ja tukea työntekijää hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen. Kun työntekijä on informoinut työterveyshuoltoa päätöksestä, hänet kutsutaan vastaanotolle ja käydään läpi yhdessä eläkehakemuksen hylkäysperusteet. On myös hyvä järjestää työterveysneuvottelu, jossa suunnataan katsetta työhön paluuseen ja mietitään yhdessä suunnitelmat ja toimenpiteet. Samalla on hyvä varmistaa, että työntekijän toimeentuloasiat ovat kunnossa. Tarvittaessa voidaan myös konsultoida työeläkeyhtiön asiantuntijoita. Työntekijän terveydentilaa on tärkeää seurata ja olla tarvittaessa yhteydessä erikoissairaanhoitoon ja tukea oikea-aikaisesti työhön paluuta.

On yhteiskunnallisesti merkittävä asia, ettei työntekijää jätetä yksin vaikeassa tilanteessa, ja asioihin tartutaan heti. Avaintekijänä on saada työntekijän katse suuntautumaan takaisin työelämään. Aktiivisilla tukitoimilla ja yhteistyöllä ennaltaehkäistään työkyvyttömyyseläkkeen hakemiskierrettä ja pidennetään työuria.