Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Being, Doing, Participating

Suvi Tella 23.6.2015

Pitkään aikaan en ole tuntenut niin suurta ammattiylpeyttä kuin toukokuussa osallistuttuani Euroopan laajuiseen kuntoutuksen tutkimuksen konferenssiin Helsingissä 6.–9.5.2015 (EFRR2015). Konferenssin teemana oli Being, Doing, Participating, ja se järjestettiin nyt 13. kerran. Ylpeys suomalaiseen ammatillisen kuntoutuksen osaamiseen vain kasvoi päivien aikana. Oli ilo huomata, miten monessa asiassa teemme tutkimustenkin valossa hyvää työtä suomalaisen työn tukemiseksi. Arjen keskellä sen näkemyksen niin helposti hukkaa.

Ensimmäisen ahaa-elämykseni koin heti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) toimitusjohtaja Aki Lindenin tervetuliaispuheesta. Puheesta itsessään en juurikaan muuta muista kuin sanat welcome ja rehabilitation, mutta lause rehabilitation in all policies jäi kummittelemaan mieleeni. Totta tosiaan, olemme tulleet yhteiskunnallisellakin tasolla siihen tilanteeseen, ettei "terveys kaikissa politiikoissa -periaate" enää riitä vaan monella yhteiskunnallisella saralla tarvitsemme myös kuntoutusta. Kuntoutuksen tavoitteenahan on edistää sairaan, vammaisen tai osatyökykyisen ihmisen toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, hyvinvointia, osallistumismahdollisuuksia ja työllistymistä. Se vaatii yhteistyötä monien toimijoiden välillä – tukea, motivaatiota ja ennen kaikkea uudenlaista ajattelua ja uuden opettelua, kun vanhat toimintatavat eivät enää toimi.

Monen asiakasyrityksemme toimintaympäristö ja koko yhteiskunta muuttuvat nopeasti, ja siksi tarvitaankin uudenlaista ajattelua, toimintatapaa ja uuden oppimista. Nyt jos koskaan tulisi olla taitoa tehdä yhteistyötä ja motivaatiota muuttaa kurssia. Suomessa työeläkeyhtiön edustajina voimme tukea ja kannustaa omilla palveluillamme niin yksilö- kuin yritysasiakkaitamme, mutta samalla myös yhteiskuntaa. Konferenssissa todettiin, että monessa maassa ei suinkaan näin ole. Kaikkialla Euroopassa ei vielä ole päästy edes sille tasolle, että työeläkeyhtiö voisi tukea työhyvinvointia tai esimerkiksi kuntoutusta, vaikka maksaakin kalliin hinnan työkyvyttömyyseläkkeistä.

Konferenssipäivien aikana esiin nousi hyvin vahvasti työnantajan roolin merkitys yksilön työssä jatkamisen tukijana ja ammatillisen kuntoutuksen toimijana. Monessa puheenvuorossa peräänkuulutettiin työpaikoille myös työkykykoordinaattoria tai "casemanageria" ja tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden välille. Keskustelijat näkivät hyvänä, että työkykykoordinaattorin koulutuspohjana olisi sosiaalityöntekijän tai vastaavan koulutus. Tärkeimmäksi kuitenkin nähtiin, että koordinaattorilta löytyy innostusta ja luovuutta sekä taitoa kiinnittää huomiota tuettavan henkilön vahvuuksiin.

Vaikuttaa siltä, että ammatillisen kuntoutuksen kentällä ei voida enää keskustella vain kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten kesken vaan mukaan tulisi saada työnantajat entistä vahvemmin – jo alan koulutuksen kuin tutkimuksenkin kentälle. Minut yllätti kuitenkin se, että tutkimusta työnantajien roolista työkyvyttömyyden ehkäisyssä tai työkyvyttömyyden johtamisessa löytyy vielä yllättävän vähän. Tanskalainen apulaisprofessori Merete Labriola toi puheenvuorossa Can Work Disability Management enable the effectiveness of Vocational Rehabilitation? esille tutkimusten vähyyttä, mutta myös työkyvyttömyyden johtamista. Puheenvuoro toi hyvin esille sitä, mikä on tärkeää "loppupään" työkykyjohtamisen tukemisessa ja miten tärkeää on pyrkiä tukemaan työnantajia työkyvyttömyydenkin johtamisessa osana työkykyjohtamista.

Työkyvyttömyyden johtamisella tarkoitetaan sitä, että johdetaan suunnitelmallisesti myös sitä vaihetta, kun sairaus vaikeuttaa työntekoa. Meillä Suomessa osasairauspäiväraha ja työkokeilu ovat käytetyimpiä työhön paluun keinoja. Vastaavanlaisia löytyy ympäri maailman. Labriola korosti, että keinojen hyödyntämisen jälkeen usein unohdetaan kiinnittää huomiota siihen, miten ihmiset pysyvät työssä. Vaikka saamme työntekijän takaisin työhön esimerkiksi työkokeilun turvin, millä varmistamme, että hän jää työhön? Tutkimusten mukaan 40 viikkoa työhönpaluun jälkeen ovat kriittisimmät. Tähän tulisi kiinnittää huomiota. 

Konferenssissa kiiteltiin Varmassa tehtyä selvitystä onnistuneista työeläkekuntoutuksista. Selvityksestä kiinnostuneita oli runsaasti ja heistä moni oli iloinen siitä, että yrittäjien työssä jatkamiseen on kiinnitetty huomiota – Varma taisi olla ainoa, joka toi asiaa esiin konferenssissa. Selvityksen virittämää keskustelua ammatillisen kuntoutuksen toimintatavoista yhdisti näkemys, jonka mukaan työntekijä saa kuntoutumiseen apua usein jo siitä, että hän saa puhua asioistaan jollekin ja pohtia yhdessä ratkaisuja. Joku luennoitsijoista sanoikin viisaasti: kuntoutuksen ammattilaisina emme ole matkanjärjestäjiä vaan matkakumppaneita.

Varmassa on tehty yrittäjien työeläkekuntoutuksen selvitys, jossa Varman kuntoutuksen kehityspäällikkö Merja Valle, kuntoutusasiantuntija Sanna Iivonen ja asiantuntijalääkäri Tanja Rokkanen ovat käyneet läpi yrittäjien onnistuneita työeläkekuntoutuksia. Selvityksessä haettiin yhteisiä piirteitä yrittäjien onnistuneista kuntoutuksista. Lue Sanna Iivosen aiheeseen liittyvä blogiteksti.


Kategoriat

Avainsanat