Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Burn out -suunnitelma

Hanna Hänninen 9.2.2016

Burn out -suunnitelma on termi, johon olen muutaman kuluneen kuukauden aikana törmännyt useamminkin. Ensimmäinen kysymykseni termin kuullessani oli, että mitä ihmettä tuolla tarkoitetaan?

Karu aavistukseni osui oikeaan ja termillä tarkoitetaan nimenomaan suunnitelmaa loppuun palamisen varalle. Mitä teen sitten, kun en enää jaksa? Pelottavinta termissä on se, etteivät henkilöt, joiden kanssa asiasta olen puhunut, edes kyseenalaista suunnitelman tarpeellisuutta. He pitävät loppuun palamista jonakin väistämättömänä tapahtumana, joka heidän kohdalleen tulee sattumaan. Burn out -suunnitelmaa voisi siis hieman kärjistäen verrata "sukan varteen säästämiseen" – kuitenkin sille tulee jossain vaiheessa tarve.

Ensimmäinen reaktioni asiaan oli suuri hämmästys. Voiko todella olla niin, että ikäiseni – siis noin kolmekymppiset – joutuvat oikeasti miettimään tätä? Ei voi olla totta! Toki työelämä on välillä rankkaa, mutta oikeastiko näin rankkaa? Pitäisikö minunkin varautua tähän?

Nuorten huoli työelämässä jaksamisessa ei ole valitettavasti vain yksittäisten henkilöiden ajatus, vaan esimerkiksi vuoden 2013 Nuorisobarometrin mukaan nuorten näkemys työelämän kuluttavuudesta ja työntekijöiden ennenaikaisista loppuun palamisista on hyvin yleinen. Jopa kolme neljästä piti nykyistä työelämää niin kuluttavana ja vaativana, että uskoi monien työntekijöiden palavan ennenaikaisesti loppuun. Reilu kolmannes nuorista oli huolissaan myös omasta jaksamisestaan työelämässä. Samansuuntaisia tuloksia saimme Suomalaisen työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvityksessä, jonka mukaan juuri alle 40-vuotiaiden usko omaan työkykyyn on heikentynyt.

Myös yrittäjistä juuri nuorilla, alle 36-vuotiailla on erittäin suuri uupumusriski. He tyypillisesti kokevat työn ja muun elämän yhteensovittamisen hankalaksi, tinkivät lomista ja omasta palautumisajastaan oman terveydentilan ja jaksamisen kustannuksella.

Tämän kaiken lisäksi Suomessa on voimakas "pakko pärjätä" -mentaliteetti, jolla halutaan mennä läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. Sama tematiikka toistuu niin vuosittaisissa nuorisobarometreissa kuin esimerkiksi työttömyystutkimuksessa. Suomalaisessa yhteiskunnassa pärjääminen työelämässä, työmarkkinoilla ja yksilöiden välisessä kilpailussa, jopa terveyden menettämisen uhalla, on pitkään ollut kunnia-asia, joka näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle.

Koska työelämä on vaativaa, omasta jaksamisesta huolehtiminen pitäisi saada samalla tavoin kunnia-asiaksi kuin työssä pärjääminen. Miksei tälle anneta yhtä paljoa arvostusta kuin työelämässä pärjäämiselle ja menestymiselle? Kysymys on haastava ja törmään siihen työssäni kuntoutusasiantuntijana lähestulkoon päivittäin.

Toisaalta viesti siitä, että burn out -suunnitelmaa tarvitsee ylipäätään miettiä, kertoo jo siitä, että ehkä kuitenkin nuorempien sukupolvien asenteet ovat muuttumassa myös tässä hieman ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Ehkä silti vielä tuon suunnitelman laatimisen sijaan tulisi kuitenkin keskittyä siihen, minkälaisen suunnitelman laatisin, jotten koskaan pala loppuun. Tarkoittakoon tuo hyvinvointisuunnitelma sitten urheilua, mindfulnessia, ystäviä tai mitä vain, mutta itse aion panostaa tähän enkä laadi burn out -suunnitelmaa. Samaan haastan myös teidät nuoret, yrittäjät ja työnantajat!

Lue lisää aiheesta Suomalaisen työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvityksestä.


Kategoriat

Avainsanat