Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Eläkeuudistus - tulokset merkitsevät

Heikki Kotila 29.9.2014

Suomessa on jälleen onnistuttu kehittämään eläkejärjestelmää vastuullisesti ja pitkäjänteisesti, kun eläkeneuvotteluissa saatiin aikaan tavoitteiden mukainen ratkaisu. Sovituilla muutoksilla työurat pitenevät ja valtiontalouden kestävyysvaje kutistuu.

Työeläkejärjestelmän saavutukset ovat sosiaalivakuutuksen näkökulmasta kiistattomat: Suomessa on huomattavan vähän vanhuusköyhyyttä ja tarve eläketurvan täydentämiseen vapaaehtoisella yksilöllisellä tai ryhmäeläkevakuutuksilla on ollut vähäinen. Rahoituksen näkökulmasta eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys on välttämätön eläkelupauksen pitävyydelle.

Suomessa työeläkelakien uudistaminen on ollut ennakoivaa ja suunnitelmallista. Myös tuore neuvottelutulos perustuu pitkän aikavälin tavoitteista tehtyyn sopimukseen. Uudistuksesta ovat neuvotelleet työmarkkinaosapuolet eli ne, jotka kustantavat yksityisen työeläkejärjestelmän rahoituksen. Koska sekä työnantaja että työntekijä maksavat työeläkemaksua, maksujen pitäminen kohtuullisella tasolla on kummankin osapuolen intressi. Etuuksia ja etuustasoja on ajan mittaan jouduttu jonkin verran karsimaan, mutta eläketurvan taso on pystytty pitämään riittävänä ja työnteon kannustimia saatu oikaistua tuloksellisesti. Lähihistorian merkittävimmät muutokset vuosina 1993—1996 ja 2005 on tehty rahoituksen riittävyyden ja väestökehityksen näkökulmasta, ja järjestelmää on sopeutettu elinajan kasvun oloihin jo pitkään.

Eläkkeelle jäämisen ehdot ja järjestelmän rahoitus ovat keskeisiä työelämän kysymyksiä, joiden kehittämisessä maksajien edustajien, työntekijöiden ja työnantajien, on syytä olla mukana. Professori Nicholas Barr piti selvityksessään (Suomen eläkejärjestelmä: Riittävyys, kestävyys ja järjestelmän rakenne 2013) Suomen yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän vahvuutena sitä, että kaikki sidosryhmät ovat mukana eläkepolitiikan teossa. Valtion edustajana ministeriöllä on suurelta osin koordinoijan ja lainvalmistelijan rooli, kun se muokkaa työmarkkinaosapuolten sopimukset lakitekstiksi. Barrin mukaan harkintavalta ja konsensuspolitiikka ovat sekä Suomen järjestelmän suuri vahvuus että sen mahdollinen heikkous. Hyvin käytettynä ne mahdollistavat laajan riskien jakamisen ja kestävyyden yhdistämisen, mutta niiden vaarana on strategisen näkemyksen puute ja pahimmillaan lyhytjänteisen politiikan aiheuttama kestämättömyys.

Nyt käsillä olevassa uudistuksessa tehdään pitkän aikavälin eläkepoliittinen ratkaisu työeläkejärjestelmän uudistamiseksi. Uudistus palvelee työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamista sekä riittävän eläketurvan ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden varmistamista. Vaikka uudistus on tärkeä, on hyvä muistaa, että Suomen työeläkejärjestelmä ei ollut kriisissä. Päinvastoin — työeläkejärjestelmän rahoitus on vahvalla pohjalla ja työeläkeyhtiöt ovat tänäkin vuonna pystyneet kartuttamaan työeläkevaroja merkittävästi haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Uudistuksen keskeisin tavoite on työurien pidentäminen nostamalla keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, ja se palvelee yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntatalouden uudistusten kanssa valtiontalouden kestävyysvajeen korjaamista. Valtiovallan tavoitteiden korostunut rooli tässä uudistuksessa onkin selvästi vaikuttanut neuvottelujen luonteeseen. Nicholas Barr toteaa arviossaan, että on parempi tehdä uudistuksia hieman myöhemmin laajaan ja jatkuvaan yhteisymmärrykseen perustuen sen sijaan, että uudistuksia tehdään nopeasti ja vaarannetaan järjestelmän pitkäaikainen poliittinen tuki.

Eläkeneuvottelujen sopimuksen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö alkaa valmistella lainmuutoksia ja työeläkevakuuttajat alkavat valmistautua mittavan muutoksen toimeenpanoon. Meillä Varmassa on vahva luottamus siihen, että suomalainen eläkejärjestelmä pystyy lunastamaan ne lupaukset, jotka eläkeuudistukselle on asetettu.


Kategoriat

Avainsanat