Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Idealistin hapatusta

Mari Keränen 22.3.2016

Osallistuin kerran kokoukseen, jossa keskustelimme työn sisällöstä, tavoitteista ja tulevaisuudesta. Yksi puhua pulputti koko kroppansa voimalla siitä, miltä asiat tuntuivat. Toinen lateli harvakseltaan lukuja pöytään, vaati katsomaan faktoja ja tekemään sen perusteella johtopäätöksiä. Yksi vertasi nykytilannetta aikaisempaan ja katsoi menneeseen haikeudella. Innostunut visioi työyhteisön tulevaisuutta, heitteli kärkkäitä kommentteja ja ihmetteli, miksi kukaan jaksoi vatvoa menneisyydessä. Hiljainen ei sanonut koko palaverin aikana sanaakaan, kirjoitteli ja piirteli vain jotain omaan lehtiöönsä.

Ekstrovertit eli ulospäin suuntautuneet ihmettelivät hiljaisten tietämättömyyttä, mielipiteiden köyhyyttä. Sisäänpäin suuntautuneet introvertit puolestaan pohtivat mielessään keinoja, joilla sanaseppojen suut saisi suljettua edes hetkeksi.

Olemme jo syntyessämme erilaisia. Kaksosten äitinä voin kertoa tämän ihan kokemukseeni nojaten, mutta asiasta on myös tieteellistä näyttöä. Suoritin äskettäin Luontaiset taipumukset (LTA) –sertifikaatin ja sain oikeudet toimia LTA-kouluttajana. Kyse on itseanalyysistä, jossa kysymyspatteriston avulla voidaan selvittää ihmisten erilaisia ajattelutyylejä. Malli pohjaa sveitsiläisen Carl Gustav Jungin tyyppien teoriaan, jota amerikkalaiset tutkijat Katharine Briggs ja Isabel Briggs Myers kansantajuistivat. Suomalainen versio tästä on siis luontaisten taipumusten analyysi, jossa Briggsin ja Myersin mallin tavoin nähdään, että ihmiset voidaan jakaa ajattelunsa perusteella 16 erilaiseen tyyppiin. On olemassa mm. realisteja, idealisteja, humanisteja ja rationalisteja sekä vaikuttajia, varmistajia, reagoijia ja pohtijoita. Nämä edellä mainitut taipumukset esiintyvät erilaisina pareina. Mikään yhdistelmä ei ole toistaan parempi.

Tärkeintä on ymmärtää omaa ajatteluaan ja sitä kautta myös muita. Itselleni idealistisena pohtijana on tuottanut vaikeuksia ymmärtää hyvin rationaalisia ja perinteisiin nojaavia ihmisiä. Herkkänä tunneihmisenä saatoin aikaisemmin tirauttaa jopa itkun, kun loukkaannuin jonkun hyvin kriittisen ihmisen viiltävästä analyysistä. Menneeseen katsovat tyypit puolestaan kyllästyttävät minua. Hämmästelen noiden ihmisten kapeakatseisuutta. ”Mitä sitten, jos asiat on aina tehty näin? Maailma muuttuu hyvänen aika! Ja ettekö ota ihmisiä huomioon päätöksissänne, miten tunteetonta!”

Minä tietenkin ärsytän ja ihmetytän näitä loogisesti eteneviä rationaalisia viiltäjiä aivan yhtä paljon kuin he minua. ”Miksi se on noin kaukana todellisuudesta? Hei, tule nyt alas sieltä pilvilinnoista tänne reaalimaailman puolelle. Missä on todisteet ja faktat? No tuo on nyt taas tuota idealistin hapatusta.”

Mitä jos kummastelun sijaan pyrkisimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta? Samankaltaiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa, mutta erilaisten ihmisten yhteistyössä asiat kehittyvät. Työyhteisö ei pääse maksimisuorituksiin, jos kaikki ovat samasta puusta veistettyjä. Kehittäjän ideat eivät auta, jos paikalla ei ole yhtään asiat loppuun saakka vieviä varmistajia. Diversititeettikään ei vie eteenpäin, jos sen voimaa ei ymmärretä. Jos energiaa käytetään toisen itsestä mahdottomalta tuntuvan ajattelun tai käytöksen kritisoimiseen tai mielensä pahoittamiseen.

Minä tajusin vasta hiljattain, että usein se, mitä olin luullut viiltäväksi kritiikiksi minua kohtaan, olikin ollut halua auttaa, viedä asiaa eteenpäin. Ajattelutapamme olivat olleet vain erilaisia. On hienoa työskennellä yrityksessä, jossa erilaisuus ja uskallus kokeilla on otettu jopa osaksi strategiaa. Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (01/16), että hyvä johtaja ei palkkaa itsensä kopioita. Täällä on tilaa erilaisille ihmisille. Tätä neuvoa vien ilolla myös omille asiakasyrityksilleni.


Mari Keränen

Mari Keränen

Mari Keränen on (johtamisen psykologiaan erikoistunut) Varman työkykyjohtamisen kehityspäällikkö.

Mari Twitterissä @varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat