Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Kreikka – pieni maa, iso ongelma

Risto Murto 3.7.2015

Kreikan globaalista finanssikriisistä lähtenyt tuskien taival on jatkunut nyt yli viisi vuotta. Seuraava tärkeä askel on ensi sunnuntain kansanäänestys. Tätä kirjoittaessani ei ole selvää, mitä eri kansanäänestyksen tulokset tuovat käytännössä tulleessaan. Epävarmuus on aidosti suurta.

Kreikan tilanne herättää myös väistämättä eläkesijoittajan näkökulmasta useita näkökohtia.

Ensimmäinen havainto on, että Kreikan suora merkitys yksityisille sijoittajille on tänä päivänä häviävän pieni. Ensimmäisten pelastuspakettien seurauksena euroalueen pankkisektorin saatavat Kreikasta ovat romahtaneet. Kreikka ei ole enää samanlainen systeemiriski kuin se ehkä vielä vuonna 2010 oli. Lisäksi Kreikan osake- ja kiinteistömarkkinat ovat pienet.

Seuraava havainto on, että sen jälkeen kun julkiset rahoittajat ovat ottaneet vastuun Kreikan valtion lainoittamisesta, ne ovat pahasti epäonnistuneet maan ohjaamisessa. Velkojen takaisinsaamisen kannalta Kreikassa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on, että valittu talouspoliittinen linja ei ole johtanut kasvuun. Keskeisin velanhoitokykyä mittaava tunnusluku velka/bkt-suhdeluku on räjähtänyt, ei parantunut. Kreikalta puuttuu teollinen rakenne, joka hyötyisi palkkojen laskusta.

Toinen ongelma on, että kasvun häviämisen myötä myös ylijäämätavoitteiden realismi hävisi poliittisesti. On hyvin epätodennäköistä, että äänestäjät hyväksyvät pitkäksi aikaa yhdistelmää, jossa budjettiylijäämä on vuosia rajusti ylijäämäinen ja jossa esimerkiksi työttömyysaste on 25 %:n luokkaa. Modernia velkavankeutta on vaikea pakottaa demokraattiselle kansallisvaltiolle.

Käytännössä pysyvään ratkaisuun tullaan vaatimaan velkasaneeraus tai velkojen yksipuolinen leikkaus. Ilman tätä Kreikka etenee edelleen kriisistä toiseen. Eri osapuolten keskinäinen luottamus on myös niin alhainen, että mikään sopimus ei ole todellisuudessa pitkäaikainen, jollei alla olevaan ongelmaan puututa.

Tuoreen keskustelun uusi piirre on avoin keskustelu eurosta poistumisesta. Näyttää tosin siltä, että tätä vaihtoehtoa eivät kreikkalaiset aja itse aktiivisesti. Kreikan rahatalouden jäädyttäminen ja avoin spekulaatio Kreikan euroon kuulumisesta tarkoittavat kuitenkin, että taloudellinen ja poliittinen hinta harjoitetulle lyhytaikaisille sopimuksille on noussut entisestään.

Jatkuva epävarmuus pankkisektorista ja todellisesta valuutasta jäädyttää rahatalouden. Tässä mielessä tilanne muistattaa Suomen parikymmentä vuotta sitten kokemia devalvaatiospekulaatioita. Jatkuva spekulaatio vahvistaa itse itseään, koska se samalla tappaa kasvun ja investoinnit. Velkojien ja Kreikan pitää tehdä yksiselitteisen selväksi, onko Kreikka kuulumassa euroon vai ei.

Voi olla, että juuri eurokysymys on raskain Kreikan kriisin perimä. Viestihän tuntuu olevan joidenkin keskeisten, etenkin saksalaisten poliitikkojen mielestä, että eurosta eroamiseen riittää yksinkertainen enemmistö kansanäänestyksessä. Tällöin euro on jotain vähemmän kuin yhteinen pysyvä valuutta-alue.


Kategoriat

Avainsanat