Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Perhe-eläke peilaa muuttuvaa yhteiskuntaa

Heikki Kotila 11.3.2016

Perhe-eläke on työeläkejärjestelmän kustannusten kannalta lähes yhtä merkittävä kuin työkyvyttömyyseläke. Vuoden 2016 tammikuussa perhe-eläkkeitä maksettiin n. 141 miljoonaa euroa, joka on samaa tasoa kuin 2015 tammikuussa. Työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin samana kuukautena n. 165 miljoonaa euroa, joka oli 6,8 prosenttia vähemmän 2015 tammikuussa. Perhe-eläkemeno kasvaa jonkin verran seuraavan 20 vuoden aikana, kun suurten ikäluokkien naiset tulevat niihin ikiin, joissa perhe-eläkemeno on suurimmillaan. Jos työkyvyttömyyseläkkeiden määrän lasku jatkuu edelleen, perhe-eläkkeen ja työkyvyttömyyseläkkeen kustannukset ovat muutamassa vuodessa samalla tasolla.

Perhe-eläkkeellä turvataan lesken ja lasten toimeentuloa perheenhuoltajan kuoleman jälkeen. Kuolema on sairauden ja vanhuuden ohella lainsäädännössä sosiaalisiksi riskeiksi luokiteltuja henkilöriskejä. Vuonna 1962 voimaan tulleessa työntekijäin eläkelaissa ei ollut alun perin perhe-eläkettä. Lesket ja orvot jäivät tuolloin edelleen tarveharkintaisten sosiaaliavustusten varaan. Perhe-eläke lisättiin lakiin vasta 1.1.1967 alkaen. Muutoksen taustalla oli tuolloinen naisten vähäinen työssäkäynti ja tästä syntyvä tarve turvata aviovaimon ja yhteisten lasten taloudellista asemaa aviomiehen ansaitseman työeläketurvan perusteella.

Sittemmin parin vuosikymmenen kuluttua naisten työssä käynnin lisäännyttyä alettiin kyseenalaistaa perhe-eläkejärjestelmää sillä perusteella, että se tarjosi leskeneläkkeitä myös säännöllisessä ansiotyössä oleville leskille. Lisäksi tasa-arvolain tultua voimaan 1987 vaatimuslistalle tuli mieslesken perhe-eläkeoikeus. Vastauksena näihin ympäristömuutoksiin perhe-eläkettä uudistettiin vuodesta 1990 alkaen. Eläkkeen vähentämisellä rajattiin leskeneläkkeen määrää vastaamaan edunjättäjän kuoleman vaikutusta perheen toimeentuloon. Lisäksi mieslesket saivat eläkeoikeuden ja lapseneläkkeen pääteikiä korotettiin.

Yhteiskunta on taas muuttunut edellisen perhe-eläkemuutoksen jälkeisen 25 vuoden aikana ja perhe-eläkkeiden kehittämistarpeita pohditaan jatkona työeläkeuudistukselle. Lapseneläkkeet ovat yhtä perusteltuja kuin aina, koska toisen vanhemman poistuminen aiheuttaa selvän aukon perheen toimeentuloon.

Leskeneläkkeet väestön eliniän kasvaessa kestävät koko ajan pidempään ja niitä myönnetään hyvin iäkkäille leskille. Varman maksamat leskeneläkkeet kestävät keskimäärin yli 15 vuotta ja suurin määrä leskeneläkkeensaajia on ikävälillä 83– 86. Keskimääräinen lesken ikä leskeneläkkeen alkamishetkellä on noussut tällä vuosituhannella 65–67 vuodesta 73 vuoteen. Vastaavasti työikäisenä alkaneiden lesken eläkkeiden osuus kaikista leskeneläkkeistä on pudonnut alle 15 %:in. Leskeneläke on näin muuttunut työikäisten perheenhuoltajan kuoleman jälkeisestä turvasta osaksi vanhuuden turvaa.

Työeläkejärjestelmä on solidaarisuuteen perustuva lakisääteinen järjestelmä, jossa työnantajat ja työntekijät rahoittavat maksettavat etuudet. Vuoden 1990 perhe-eläkemuutokset palvelivat tätä näkökulmaa. Tällä hetkellä vallitsevina linjoina eläkepolitiikassa ja myös vuoden 2017 eläkeuudistuksessa ovat olleet väestön eliniän kasvun vaikutusten sovittaminen eläketurvaan ja työurien pidentäminen. Myös perhe-eläkkeissä vaikuttavat näiden linjausten taustalla olevat muutokset.


Kategoriat

Avainsanat