Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Hello työpaikka, goodbye villasukat!

Mia Heiskanen 9.5.2016

Kotitoimisto tuntui alkuun hyvältä ajatukselta. Oli niin lokoisaa tehdä töitä kotona, keitellä välillä kahvia ja mikäli kalenterissa ei juuri sinä päivänä ollut tapaamisia, viihtyä vaikka koko päivä verkkareissa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin havahtua siihen, että katseeni alkoi päivän mittaan harhailla hieman liikaa pyykkikoneen suuntaan. Tyttäreni puolestaan huomauttelivat, että naputtelin läppäriä edelleen tukka pystyssä sohvannurkassa heidän palattuaan koulusta. Kotihimmailuni alkoi olla heistä aika ärsyttävää. Ja kieltämättä nämä niin sanotut villasukkapäivät alkoivat kiusata itseänikin. Kiusallista oli myös se, etten voinut kutsua asiakkaita ”toimistolleni” keittiön pöydän ääreen, vaan asiakastapaamiset oli junailtava aina jonnekin muualle.

Entä missä kulki raja työn ja kodin välillä? Ei missään, sillä käytännössä nukuin töiden keskellä – sijaitsihan työpisteeni makuuhuoneessa. Aloin siis toden teolla lämmetä ajatukselle ulkoistaa työnteko kodin ulkopuolelle.

Mitkä sitten olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja? Kokeilisinko hipsterimäistä työskentelyä kahvilassa, hakeutuisinko ilmaisen yhteistilaan Otaniemeen vai Hofficen kautta jonkun toisen kotiin yhdessä muiden kanssa työskentelemään? Ei, olen aivan liian vanha hipsteriksi eikä yhteistilassa tai kahvilassa voi keskittyä kirjoittamiseen – kahvilatuolien huonosta ergonomiasta puhumattakaan. Aloin tutkailla vapaiden toimistotilojen tarjontaa.

Huomasin pian, että tyhjiä toimitiloja on tarjolla pilvin pimein, mutta suurin osa on aivan liian suuria (ja kalliita) yksinyrittäjälle. Sovin tapaamisen kansainvälisen toimistohotelliketjun toimipisteeseen. Alkuun konsepti vaikutti hyvältä ja joustavalta, sillä heidän vaihtoehtonsa salli vuokrata joko ”pystypaikan” yhteistilasta taikka oman toimiston. Heiltä löytyi myös sopivan pieniä tiloja. Kuukausivuokra oli kuitenkin häilyvä käsite, sillä jokainen kahvikoneesta nautittu kahvikuppikin vaikutti seuraavan kuun vuokraan. Ei hyvä, joten hylkäsin tämän vaihtoehdon.

Puntaroin myös, mikä olisi itseni ja työni luonteen kannalta järkevä sijainti: Helsingin ydinkeskusta, laitakaupunki vai Espoo? Tunsin suunnatonta vetoa ytimeen, mutta koska joudun hyppäämään pitkin päivää autolla paikasta toiseen, ongelmia tulisivat aiheuttamaan keskustan tähtitieteelliset pysäköintimaksut. Ei siis ydinkeskustaan.

Juoksin tutustumassa erilaisiin tiloihin, mutta kaikki kohtuuhintaiset, pienet toimistot vaikuttivat aikansa eläneiltä, nuhruisilta, pimeiltä ja suorastaan masentavilta. Ensivaikutelmalla on väliä, joten jatkoin etsiskelyä.

Aikani juoksentelun jälkeen löysin toimistolleni ”kodin” Lauttasaaresta. Mikä sitten ratkaisi pelin? Ehdottomasti ensivaikutelma ja hyvä fiilis. Kyseisen kiinteistön aula on edustava, samoin koko toimistohotelli, joka on vast´ikään remontoitu ja sisustettu raikkaaksi. Ei pitkiä, pimeitä käytäviä, vaan viihtyisä, kahvilamainen sisääntulo ja siistit toimistot. Tänne on kiva pyytää asiakkaita!

Merkitystä oli toki myös sillä, että vuokra on yksiselitteinen, sillä se sisältää niin wifin, postilaatikon kuin kahvikoneenkin vapaan käytön. Ja mikä parasta, takapihalla on iso parkkialue ilman aikarajoituksia. Tämän tilan vuokran maksaisin mielelläni, joten tein sopparin siltä istumalta. Niinpä minulla on nyt lähes kahden vuoden tauon jälkeen oma toimisto ja yritykselläni fiksu osoite, jonne voin ylpeydellä sopia tapaamisia.

Tunnelma on parantunut myös kotona. Tyttäreni ovat selvästi huojentuneita siitä, etten istu enää nolosti sohvalla tukka pystyssä ja villasukat jalassa kun he tulevat kavereiden kanssa kotiin. Ja vaikka ensimmäinen aamuruuhka saikin pinnani kiehumaan, olen iloinen siitä, että voin taas sanoa hello työpaikka, goodbye villasukat!


Mia Heiskanen

Mia Heiskanen

Mia Heiskanen on viestintäalan yrittäjä. www.commia.fi

Mia twitterissä @varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat