Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Tasapainoilua julkisessa taloudessa ja työeläkkeissä

Katja Bjerstedt 2.4.2015

Vaalit lähestyvät. Samaan aikaan talouden asiantuntijat kiistelevät siitä, onko viisainta leikata, elvyttää vai kenties molempia. Perinteisten talousajattelun koulukuntien, monetaristien ja keynesiläisten rinnalle on syntynyt talouskriisissä uusi joukko, strukturalistit, eli talouden rakenteiden uudistajat.

Kauas tulevaisuuteen katsoen julkisen talouden rakenteellisten uudistusten tarvetta arvioidaan kestävyysvajelaskelmien avulla. Kestävyysvaje kertoo tiettynä hetkenä, miten paljon veroja pitäisi korottaa tai menoja supistaa, jotta julkinen velka ei kasvaisi rajatta tulevaisuudessa. Kestävyysvaje on tapana ilmaista suhteutettuna bruttokansantuotteeseen.

Tukeutuminen rakenteellisin uudistuksiin on poliitikkojen tasapainoilua aikajanalla. Vaikuttamalla talouden menoihin pidemmällä tähtäimellä tavoitellaan pelitilaa talouden pitoon nyt. Vain syöty lääke auttaa: kuluneella hallituskaudella merkittävin rakenteellinen toimi oli sopimus eläkeuudistuksesta. Muut tärkeät rakenneuudistukset raukesivat. Seuraavalla hallituksella on vähemmän pelivaraa.

Vuonna 2017 voimaan tuleva eläkeuudistus on merkittävä taloudellinen sopeutus eläkejärjestelmään sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä. Eniten huomiota on saanut vanhuuseläkeiän nousu asteittain 65 vuoteen. Vuoden 2025 jälkeen vanhuuseläkeikärajat kytketään elinajanodotteen muutokseen. Nämä toimet tasapainottavat ikääntymisen vaikutuksia työvoiman tarjontaan ja eläkemenoon. Ne kiinnittävät eläkkeellä olon ja työuran välisen suhteen ihmisen elinkaarella pitkälle tulevaisuuteen. Ikärajojen muutokset ovat pitkällä aikavälillä vaikuttavia toimia.

Työeläkkeiden rahoittaminen on tasapainoilua aikajanalla. Juuri nyt vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa on erittäin merkittävää, että työeläkemaksu saatiin vakautettua kohtuulliselle tasolle. Vanhuuseläkemenot kasvavat lähivuosikymmeninä voimakkaasti ikärakenteen vuoksi. Ennen syksyn 2014 sopimusta uudistuksesta eläkemaksussa oli useiden prosenttiyksiköiden nostotarve. Se, että eläkemaksujen nousupaine saatiin työmarkkinajärjestöjen sopimalla ratkaisulla leikattua kokonaan, on tärkeää tulevaisuuttaan suunnittelevien yritysten näkökulmasta. Vakuutettujen ja tulevien eläkeläisten näkökulmasta luottamus eläketurvaan kasvaa entisestään, kun on tiedossa, että luvattujen etuuksien rahoitus on turvattu kannettavissa olevalla maksurasituksella.

Nyt suunnitellussa rahoitusratkaisussa eläkevaroja puretaan aiempaa kaavailtua nopeammin lähivuosikymmeninä, jotta sovittu maksutaso saadaan riittämään. Eläkeiän nousu helpottaa eläkkeidenrahoitusta vasta pidemmällä aikavälillä. Tavoitteena on, että nyt sovittu maksutaso riittäisi myös tulevaisuudessa. Sovitun etuus- ja maksutason säilyminen edellyttää hyviä sijoitustuottoja ja eläkerahastojen riittävää tasoa. Jos eläkevarojen tuottotavoitteista tai rahastointiasteesta tingitään, maksua joudutaan nostamaan tai etuuksia leikkaamaan tulevaisuudessa.

Osittain rahastoivassa eläkejärjestelmässä eläkkeiden rahoittamiseen liittyvät riskit jakaantuvat rahastoidulle osalle ja palkkasummaosalle. Tiedämme aika lailla varmasti, että palkkasumman kasvu Suomessa tulee olemaan heikompaa kuin sijoituksille saatava tuotto lähivuosikymmeninä. Siksi eläkkeiden rahastointi ja hyvien tuottojen tavoittelu kannattaa.

Blogikirjoitus on julkaistu myös 31.3.2015 Taloustaito.fi:ssä


Kategoriat

Avainsanat