Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Työkyvyn tukemiseksi tarvitaan uudenlaista ajattelua

Riikka Mattila 8.9.2015

Odumin ja Varman vuonna 2015 neljättä kertaa tekemä Työntekijän työkyky ja hyvinvointi -selvitys toi esiin, että työntekijöiden arvio omasta työkyvystään on kääntynyt huonompaan suuntaan. Vuodesta 2009 lähtien työkykyennuste oli kehittynyt myönteisesti, mutta tuoreimmassa selvityksessä kehityksen suunta kääntyi huonompaan päin. Ihmisten oman arvion työkyvystään on todettu olevan vahvasti yhteydessä siihen, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Muun muassa terveyskäyttäytyminen, henkiset ongelmat, uniongelmat sekä poissaolot on usein yhdistetty työkykyennusteeseen. Selvityksessä tärkeimpänä yksittäisenä työkykyyn vaikuttavana asiana nousivat esiin työhön liittyvät syyt. Alle 40-vuotiaiden joukossa jopa 60–70 prosenttia selvitykseen osallistuneista koki, että kohonneen työkykyriskin taustasyyt liittyivät työhön.

Suurimpana niistä ovat työn vaatimukset ja työn kova tahti. Peräti puolet vastanneista nosti esiin nämä syyt, ja viidesosa koki, että uhkana oli työn palkitsevuuden tai kiinnostavuuden puute.

Korkea työkyvyn uhka on kasvanut nimenomaan alle 40-vuotiailla. Vanhemmissa ikäryhmissä vuonna 2009 alkanut hyvä trendi jatkuu edelleen. Tämä voi kertoa siitä, että vanhempien ikäryhmien työkykyasioihin panostetaan ja että panostuksilla on ollut hyviä vaikutuksia. On mielenkiintoinen kysymys, mitä alle 40-vuotiaisiin kohdistuvien työn vaatimusten ja kovan työtahdin takana on, ja mitä sille voitaisiin tehdä.

Työterveyslääkärinä minulle tulevat mieleen esimerkiksi työn hallintaan liittyvät ongelmat, työelämän jatkuvat muutokset ja työolosuhteiden muutokset. Nämä aiheet nousevat säännöllisesti esiin käytännön työssäni, kun kohtaan eri tilanteissa olevia työntekijöitä. Työpaikoilla pitäisi miettiä, mitä toimenpiteitä voitaisiin tehdä työn hallinnan ja sujuvuuden lisäämiseksi.

Huolestuttava kehityssuunta on myös se, että alle 40-vuotiaiden joukossa koettujen sairauksien ja oireiden osuus työkykyä uhkaavana tekijänä on nousussa. Alle 40-vuotiaat ovat lyhyillä 1–3 päivän sairauslomilla paljon useammin kuin vanhemmat ikäryhmät. Työkykyä uhkaavat siis työntekijöiden oman arvion mukaan työhön liittyvät syyt, eivät niinkään sairaudet – mutta kuitenkin lyhyitä sairauspoissaoloja on koko ajan enemmän. Onko niin, että nämä sairauspoissaolot eivät johdukaan sairauksista vaan jostain muusta? Erityisesti lyhyiden sairauspoissaolojen vähentämisessä esimiestyön merkitys todennäköisesti korostuu.

Pitkät sairauspoissaolot ovat sen sijaan hienoisessa laskussa. Niitä onkin pyritty vähentämään erilaisin toimenpitein, jotka ilmeisesti ovat purreet. Hyvän kehityssuunnan soisi mielellään jatkuvan.

Kipuoireet liittyvät voimakkaasti työkykyriskiin, ja niiden osalta kymmenen vuoden aikana ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia suuntaan tai toiseen. Voidaankin aiheellisesti kysyä, onko kipupotilaat tunnistettu ja ovatko he oikeanlaisessa hoidossa.

Terveyskäyttäytymisessä suunta on erityisesti alle 40-vuotiaiden kohdalla hyvä, mutta toisin kuin voisi ajatella, terveelliset elämäntavat eivät selvityksessä näytä vaikuttavan työkyvyn uhkaan sitä pienentävästi. Vaikuttaa siltä, että työhön liittyvien syiden vaikutus työkykyriskiin on niin suuri, että se peittoaa terveyskäyttäytymisen hyvän kehityksen hyödyt.

Mielestäni selvityksen tulosten pohjalta viesti työpaikoille on selkeä. Asioita on mietittävä uusista näkökulmista, jotta työhön liittyviin työkyvyn uhkiin ja lyhyiden sairauspoissaolojen juurisyihin päästään käsiksi ja niihin voidaan alkaa vaikuttaa.


Riikka Mattila

Riikka Mattila

Riikka Mattila (LT) on Odum Oy:n asiantuntijalääkäri ja Työterveys Apilan vastaava työterveyslääkäri

@varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat