Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Työkyvyttömyyseläkkeiden viidakossa hylkäyspäätöksiä voitaisiin vähentää

Jukka Kivekäs 10.10.2013

Työkyvyttömyyseläkkeensaajien määrä on laskussa, ja myös alkavat työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet. Työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemistä selittävät suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, kuntoutustoiminnan tehostuminen ja se, että työterveyshuolto tukee työkykyä entistä paremmin. Miksi sitten työkyvyttömyyseläkkeiden hakemuksia hylätään suhteellisesti aiempaa enemmän?

Hylkäysten osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeiden hakemuksista yksityisellä sektorilla on kasvanut, koska hakemusten kokonaismäärä on laskenut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Määrällisesti hylkäykset eivät siis ole lisääntyneet. Niitä voitaisiin kuitenkin välttää ja siten inhimillistä huolta vähentää.

Työkyvyttömyys on juridisesti ja lääketieteellisesti monimutkainen asia: Työkyvyttömyyttä arvioitaessa tarkastellaan henkilön tilannetta lääketieteellisten faktojen ja lainsäädännön näkökulmasta niin, että arvio on yhdenmukainen yleiseen ratkaisukäytäntöön nähden. Hoitavan lääkärin, työterveyslääkärin ja vakuutusyhtiön asiantutijalääkärin tehtävät ovat erilaiset. Hoitava lääkäri tuntee hakijan sairauden ja sen aiheuttaman toimintakyvyn aleneman, työterveyslääkäri työn muokkaamismahdollisuudet ja vakuutuslääkäri lainsäädännön soveltamiskäytännön.

Työkyvyttömyysasioiden vaikeusastetta lisää se, että työkyvyttömyydellä on lainsäädännössä 11 erilaista määritelmää: sairausvakuutuslain, TyEL:n ja merimieseläkelain mukaiset; valtiolla, kunnilla ja Kelalla on omat määritelmänsä ja tapaturmavakuutuksessa vielä omansa.

Se, miten ihminen määritellään työkyvyttömäksi sairausvakuutuslain tai työeläkelain mukaan, poikkeaa toisistaan. Sairausvakuutuslain mukaan työkykyä verrataan "hakijan omaan työhjön tai työhön, joka on siihen läheisesti verrattavaa". Työntekijän eläkelain mukaan työkykyä verrataan työhön, "jonka suorittamista voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon aiempi toiminta, ikä, yms." Esimerkiksi epilepsiaan sairastunut bussinkuljettaja ei enää voi jatkaa työssään, mutta hän voi kouluttautua toisenlaisiin tehtäviin ja jatkaa työelämässä. Oikeus työkyvyttömyysetuuteen voi siis päättyä yhtenä yönä sv-päivärahakauden täyttyessä, vaikka sairaus olisi aivan sama. Kansalaiset ja myös lääkärit tuntevat huonosti näiden määritelmien eron.

Siihen, miksi työkyvyttömyyseläkkeen hakemus hylätään, vaikuttaa useita muitakin seikkoja. Etenkin työttömien kohdalla hakemus hylätään useammin, koska heillä ei ole työterveyshuollon kaltaista toimijaa ohjaamassa kuntoutukseen tai koordinoimassa heidän kokonaistilannettaan.

Hakijan kannalta lainsäädännön erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen toimijoiden, kuten Varman ja Kelan, tulisi ohjata henkilö aikaisemmassa vaiheessa kuntoutukseen. Näin vältettäisiin inhimillisesti vaikea ja turha prosessi työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta ja sen hylkäämisestä.

Yksityisellä sektorilla hylkäyspäätöksiä tehdään vuosittain 4 500, joiden joukossa on yksilön kannalta kohtuuttomia tilanteita ja joihin pitäisi pystyä puuttumaan riittävän aikaisin. Vain 26 % hylkäyspäätöksen saaneista on kolmen vuoden kuluttua hylkäyspäätöksestä työkyvyttömyyseläkkeellä − loput 74 % ovat siis työkykyisiä.

Varman ja Kelan tekemässä selvityksessä "Polku hylkäävään työkyvyttömyyseläkepäätökseen" tarkastelimme, mitä solmukohtia hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaja kohtaa ja miten hylkäävä päätös olisi ehkäistävissä. 30 % hylkäyksistä olisi ollut nähtävissä jo sairauspäivärahakaudella ja puolella olisi ollut oikeus työeläkekuntoutukseen jo työsuhteen päättyessä. Näistä tuloksista on otettava opiksi.


Kategoriat

Avainsanat