Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Vastuun johtaminen

Karoliina Jarenko 8.6.2015

Hyvä työ tyydyttää psykologiset perustarpeemme: tarpeen autonomiaan (vapaus), osaamiseen ja kehittymiseen (virtaus) sekä tarpeen yhteisöllisyyteen ja tekemisen merkityksellisyyteen (vastuu).

Vastuu liittyy kolmesta psykologisesta perustarpeesta eniten sosiaaliseen ulottuvuuteen. Ihminen on laumaeläin ja meillä on suuri tarve kokea olevamme jonkun yhteisön - tai useiden yhteisöjen - jäseniä. Tarve palautuu hyvin perustavanlaatuisiin asioihin: savannilla lauman ulkopuolelle sulkeminen muodosti suoran riskin eloonjäämiselle.

Yhteisön tarpeestamme kumpuavat monet sosiaalista kanssakäymistä leimaavat piirteet. Pelkäämme esimerkiksi tilanteita, joissa joudumme häpeän tai pilkan kohteeksi. Tämä näkyy työelämässä mm. varman päälle pelaamisena, statuksiin ja muihin sosiaalisiin konventioihin liittyvien normien ylenpalttisena tarkkailuna sekä tietynlaisena “muodolliseen pätevyyteen” keskittymisenä.

Asia on merkityksellinen paitsi hyvinvointimme näkökulmasta, myös työssä saavutettavien tulosten kannalta. Luovuus ja oppiminen edellyttyvät turvallista ja jopa leikkisää mielentilaa; tilaa, jossa ihminen uskaltaa irrotella, kokeilla uusia ajatusmalleja ja yrittää senkin uhalla, että epäonnistuu. Ihmisten innostuksen ja työn virtauksen ohella johtamisessa tulisi kiinnittää valtavan paljon nykyistä enemmän huomiota siihen ilmapiiriin, jonka me työpaikalle luomme. Miten pystyisimme vahvistamaan ihmisten turvallisuuden tunnetta ja muodostamaan toimintakulttuurin, jossa yksilö uskaltaa olla oma itsensä, esittää kehitysehdotuksia, asettaa riman korkealle, joskus epäonnistua ja monasti myös ylittää itsensä?

Laumaeläimyydestämme kumpuaa myös vahva tarpeemme tehdä jotain lauman hyväksi, kontribuioida lauman hyvinvoinnille. Tuntuu, että työelämässä tämä näkökulma jää usein turhan vähälle huomiolle. Jokainen suorittaa omia tehtäviään, noudattaa prosesseja ja yhteispelin dynamiikka hukkuu arjen tuoksintaan. "Yhteistyöhän on päivän selvää, mitä sitä nyt rautalangasta vääntämään!” Kuitenkin näiden asioiden esille tuominen on hämmästyttävän innostavaa. Esimiehellä ja johtajalla on loistava mahdollisuus kirkastaa yksilön rooli osana tiimiä ja tiimin rooli osana laajempaa organisaatiota ihan jokapäiväisessä arkisessa viestinnässsään. Samoin meillä jokaisella on mahdollisuus tokaista kollegallemme: “Ihanaa, että ehdit tehdä tuon, nyt minä pääsen tämän asian kanssa eteenpäin!” Ei varmasti tunnu pahalta viestin vastaanottajasta.

Tekemisen merkitys on kenties tärkein draiveri ihmiselle. Kun antiiikin jumalat langettivat suutuspäissään Sisyfokselle pahimman mahdollisen ihmiselle annettavan rangaistuksen, he määräsivät hänet työntämään valtavaa kivenmurikkaa vuoren huipulle, josta kivi vieri toista reunaa takaisin alas, jolloin Sisyfos sai aloittaa työnsä alusta - ikuisesti. Hirveintä, mitä jumalat keksivät ihmiselle tehdä, oli antaa tälle täysin merkityksetöntä tekemistä.

Kaikki organisaatiot ovat olemassa jotain tarkoitusta varten. Kuitenkin tuo tarkoitus tuntuu kovin usein hukkuvan työn arkeen, palavereihin, prosessien noudattamiseen ynnä muihun toimintaamme jäsentäviin asioihin. Siellä suunnalla on paljon hyödyntämätöntä potentiaa yhteisen tahtotilan ja motivaation vahvistamisen näkökulmasta. Ja jos organisaation tuottamat palvelut ja hyödykkeet eivät riitä liikuttamaan työntekijöitä, voi tarkoituksen aina kehittää itse. Pienellä paikkakunnalla tehtaan työntekijöille voi merkitys löytyä siitä, että nostetaan tuottavuus tasolle, joka turvaa työpaikkojen säilymisen. Eräs linjan suhaamiseen kyllästynyt bussinkuljettaja taas keksi mieltää työnsä urbaanin yhteisöllisyyden vahvistajaksi; hän ryhtyi piristämään ihmisten päivää hauskoilla kuulutuksilla, musiikilla ja linnun laululla. Opetuksena näissä esimerkeissä on se, että se mikä ihmisiä liikuttaa, ei välttämättä ole sama asia, mitä strategiapaperissa lukee. Paras tapa määritellä yhteinen innostava tavoite on tehdä se yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka sitä toteuttavat. 

Vapautta on käsitelty Frank Martelan kirjoittamassa blogissa ja virtausta Lauri Järvilehdon blogissa.


Karoliina Jarenko

Karoliina Jarenko

Karoliina Jarenko (VTM) on Filosofian Akatemian toimitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaa kommunikatiivisen suunnittelun teoriasta ja kirjoittaa ensi syksynä ilmestyvää kirjaa uudesta johtamisesta. Johtaminen on Karoliinan mielestä intohimonormin asettamista ja toisessa olevan potentiaalin tukemista. Hän työskentelee tinkimättömästi sen eteen, että mahdollisimman moni voi tehdä merkityksellistä ja palkitsevaa työtä tulevaisuudessa.

Karoliina Twitterissä @varma_tweet Varma LinkedInissä

Kategoriat

Avainsanat