Rakennusten sertifiointi on yleistynyt voimakkaasti ja niistä on tullut monin paikoin jo alan standardi. Sertifikaatit auttavat esimerkiksi sijoittajia tekemään vertailua rakennusten fyysisistä ominaisuuksista ja ympäristövaikutuksista, mutta toisaalta ne jättävät tarkastelun ulkopuolelle esimerkiksi työskentelyolosuhteisiin liittyviä seikkoja.
Perinteiset ympäristösertifioinnit, kuten Yhdysvalloista lähtöisin oleva LEED ja brittitaustainen BREEAM, kertovat rakennuksen ominaisuuksista. Sertifikaatti kertoo rakennuksen käyttäjälle, omistajalle tai vaikkapa siitä kiinnostuneelle sijoittajalle, että tietyt kriteerit mm. energiatehokkuuden, joukkoliikenneyhteyksien, kierrätettävyyden ja suunnittelun laadun suhteen täyttyvät.
Yhä useammalle vähänkin merkittävämmälle liike-, toimisto- tai julkiselle rakennukselle haetaan rakennusvaiheessa ympäristösertifikaattia. Myös käytönaikaisten sertifiointien määrä on lisääntynyt.
– Varman kohteiden viimeaikaiset sertifioinnit ovat olleet pääasiassa käytönaikaisia sertifiointeja. Myös rakennusvaiheen sertifiointeja on myönnetty muutamalle Varman projektille, esim. rakenteilla olevista hankkeista mm. K-Kampus Kalasatamassa ja S-ryhmän pääkonttoriin liittyvä KOy Vallilan Toimisto tullaan sertifioimaan jo rakennusvaiheessa, kertoo Varman rakennuttajapäällikkö Tuomas Vaarasalo.
Kalasataman K-Kampus sisältä
Sertifikaatti kertoo sijoittajalle perusasioiden olevan kunnossa
Ei-sertifioitu rakennus voi olla aivan yhtä hyvä tai jopa parempi kuin sertifioitu kilpakumppaninsa samoilla kriteereillä arvioituna. Sertifikaatti antaa kuitenkin yleiskuvan rakennuksen ominaisuuksista ilman, että täytyy perehtyä yksityiskohtaisesti rakennukseen liittyvään dokumentaatioon.
– Etenkin ulkomaiselle käyttäjälle tai sijoittajalle pelkästään paikalliseen rakentamisen normistoon syventyminen on työlästä. Sertifiointi myös mahdollistaa rakennusten nopean vertailun keskenään vaikka sertifioinneissa on samasta sertifiointityökalusta maakohtaisia eroja, sanoo Vaarasalo.
Sertifiointeja markkinoidaankin sillä, että niiden nähdään nostavan kiinteistön kaupallista arvoa niin vuokrauksen kuin kiinteistön myynninkin näkökulmasta.
Vaarasalon mukaan sertifiointeihin liittyy myös tiettyjä puutteita. Sertifiointiprosessi tapahtuu hyvin pitkälle "paperilla" ja varsinkin rakentamisen aikainen sertifiointi kuvaa ennen kaikkea sitä, miten rakennus on suunniteltu ja miten se täyttää arviointikriteerit suunnitelmien valossa.
– Seuranta voi jäädä vaillinaiseksi tai puuttumaan kokonaan. Kun rakennus otetaan käyttöön, ei suunnitelmien ja laskelmien toimivuutta aina todenneta. Sertifikaatti ei siten kerro paljon todellisista työskentelyolosuhteista rakennuksessa, Vaarasalo jatkaa.
Ympäristöluokitukset tarkastelevat rakennuksen ominaisuuksia
Teollistumisen alkumetreillä ja vielä pitkään sen jälkeenkin toimitilarakennus nähtiin lähinnä sääsuojana tuotannolle ja siinä käytetyille arvokkaille koneille ja niiden tuottamille hyödykkeille.
Kehittyneissä maissa on siirrytty teollisuusyhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa, jolloin henkilöstön merkitys yrityksen arvontuottajana on korostunut. Mitä tietointensiivisemmästä toimialasta on kyse, sitä suurempi on henkilöstön merkitys. Toimitilat ovat muuttuneet sääsuojista moderneihin työympäristöihin, joiden pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea henkilöstön hyvinvointia ja siten viime kädessä tuottavuutta.
Rakennuksen ja sen järjestelmien merkitys mm. sisäilman laatuun tai työtilojen valaistusolosuhteisiin on kiistaton, mutta työssä viihtymiseen ja jaksamiseen liittyy lukuisia muitakin tekijöitä, jotka jäävät usein ympäristösertifioinnin ulkopuolelle.
– Luokitukset ottavat toki huomioon joitain työskentelyolosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Ensisijaisesti ne kuitenkin keskittyvät rakennuksen ominaisuuksiin ja ympäristövaikutuksiin ja monet työympäristöön ja työskentelyyn liittyvät kysymykset jäävät tarkastelun ulkopuolelle, sanoo Vaarasalo.