Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

─ Ihania työkavereita jää varmasti kaipaamaan, ja myös työtä. Olen aina tykännyt tulla töihin, sanoo eläkkeelle siirtyvä Varman toimistopäällikkö Ritva Lahtinen.
─ Ihania työkavereita jää varmasti kaipaamaan, ja myös työtä. Olen aina tykännyt tulla töihin, sanoo eläkkeelle siirtyvä Varman toimistopäällikkö Ritva Lahtinen.

34 vuotta työelämässä: paljon muutoksia, jotain pysyvää

16.6.2016

Varmaan tulee yhä noin tuhansia asiakirjanippuja kuukaudessa paperipostina. Varman skannausryhmä käy lävitse joka ikisen. Toimistopäällikkö Ritva Lahtinen on vetänyt ryhmää koko ajan, ja nyt hän siirtyy eläkkeelle.

Kun ihminen on liki 34 vuotta samassa työpaikassa, työelämän muuttumista katsoo harvinaiseksi käyvästä vinkkelistä. Peilaa yhden organisaation toimintatapojen ja samalla koko työelämän muuttumista. Ritva Lahtisella on sellainen perspektiivi.

Lahtinen tuli vuonna 1982 pääkäyttäjäksi kirjeenvaihtoon. Nykykielellä puhuttaisiin ryhmäesimiehestä. Sitten hän alkoi kehittää skannausta, koulutti ihmisiä käyttämään työasemaa ja hiirtä. Vuonna 2011 hänen toimenkuvansa laajeni sihteeriryhmien lähiesimieheksi ja työn kehittäjäksi.

80-luku: puhtaaksikirjoittaja muokkaa asiakirjan

─ Kun tulin taloon, kirjeenvaihdossa iso ryhmä kirjoitti puhtaaksi asiapapereita. Myös päivittäisiä tiedotteita kirjoitettiin puhtaaksi, monistettiin ja jaettiin kaikkien postilokeroon, Lahtinen muistelee.

Käytössä oli tekstinkäsittelylaitteet, joissa oli jonkin verran muistia.

90-luku: kukin kirjoittaa tekstinsä itse

Suuri harppaus koettiin, kun kaikkien työpöydälle tuli työasema 1990-luvun alussa. Ne toivat radikaalin muutoksen toimihenkilöiden töihin: kukin alkoi kirjoittaa ja muotoilla tekstinsä itse alusta loppuun.

─ Siihen asti he olivat tehneet konseptin käsin ruutupaperille. Se annettiin kirjeenvaihtoon puhtaaksikirjoittajalle, jonka piti pystyä lukemaan käsialaa kuin käsialaa. Välillä oltiin kuin apteekissa.

Muutosta vastustettiin aluksi jonkin verran. Toivottiin, että työ tehtäisiin edelleen muualla. 

90-luku: kohti paperitonta toimistoa

Toinen suuri muutos koettiin muutamaa vuotta myöhemmin, kun asiakirjat alettiin skannata. Ne piti siis lukea näytöltä. Siihen saakka esimerkiksi kukin eläkekäsittelijä oli varastoinut käsittelemiään dokumentteja omassa, lukittavassa kaapissaan.

Jos joku oli pitkään poissa ja paperit piti saada käyttöön, avaimia metsästettiin aika ajoin hartaasti.

─ Ensi alkuun muutos aiheutti paljon pahaa mieltä. Kun ihmiset olivat vuoden lukeneet eläkehakemuksia näytöltä, ei ollut enää montakaan, joka olisi vaihtanut takaisin vanhaan. Oikeat paperit löytyivät henkilötunnuksella heti, kun puhelin soi. Se oli suuri asia, Ritva Lahtinen kuvaa.

2000-luku: paperiton toimisto yhä kaukana

Vaikka paperittomasta toimistosta on puhuttu kauan, puheena se vielä pysyy. Tuhansia asiakirjanippuja tulee Varmaan joka kuukausi papereina. Ne skannataan.

─ Kaikilla ei ole tietokoneita eikä tietoliikenneyhteyksiä. Kaikki eivät tee hakemuksiaan verkon kautta, Lahtinen muistuttaa.

─ Ja jos ihmisellä ei ole konetta, hän kirjoittaa hakemukset käsin. Käsinkirjoitettuja hakemuksia tulee vielä paljon. Niitä ei voida lukea optisesti skannauksessa, joten käsialojen lukutaitoa tarvitaan yhä.

2010-luku: faksia tarvitaan vielä

Ja vaikka kuinka eletään 2010-luvun loppupuolta, vähän vanhempi tekniikka on vielä käytössä. Faksia tarvitaan päivittäin.

─ Jos asiakas esimerkiksi valittaa eläkepäätöksestä, hän saattaa lähettää faksin. Fakseja tulee taloon joka päivä, eikä vain yksittäisiä kappaleita. Mutta onko asiakkailla faksi kotonaan vai mistä he niitä lähettävät, Lahtinen aprikoi.

Tavallisissa lomallelähtötunnelmissa

Ritva Lahtisen työura Varmassa ja sen edeltäjissä on juuri päättymässä. Hän nauraa, että vielä ei tunnu ollenkaan eläköityvältä.

─ Vielä maaliskuussa sain uuden tehtävän, joten täysillä on menty loppuun saakka. Olen aina jäänyt kiireen keskeltä lomalle näihin aikoihin, eikä tämä kesä tunnu lainkaan erilaiselta.

─ Ehkä vasta syksyllä sitä huomaa, että ei tarvitsekaan lähteä aamulla kellon mukaan liikkeelle.

Tätä kesää ei suunnitella

Järjestelmällinen ja tehokas ihminen on luvannut itselleen yhden asian eläkepäivien alkajaisiksi: tänä kesänä ei eletä tarkkojen suunnitelmien mukaan. Yleensä niin ollut Lahtisilla tapana.

─ Olen aina tottunut aikataulutettuun elämään. Nyt haluan siitä pois. Ja syksyllä alan kohentaa kuntoa.

Mutta sitä ennen vietetään pitkä kesä. Täysin rauhallinen siitä ei tule: siitä pitänevät huolen kuusi lastenlasta. He viettävät osan kesästä Lahtisten kanssa asuntovaunulla.

Teksti ja kuvat: Riitta Gullman


{{errorMessage}}

Avainsanat

Blogi