Hakutulokset

Ei tuloksia haulle "{{searchTerm}}"

Hyvä tulee hötkyilemättä

Hyvä tulee hötkyilemättä

18.4.2016

Työ maistuu Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksella pääluottamusmiehenä toimivalle Kari Ylikauppilalle, vaikka työuraa on mittarissa liki 40 vuotta. Kari ei siis turhia hötkyile eläkkeelle siirtymisen suhteen.

– Mitäpä sitä hötkyilemään, kun työ maistuu edelleen, eikä terveyskään reistaile. Töihin on joka aamu mukava tulla, kun kaveritkin ovat täällä, hän tuumii.

Ei sen kummempia suunnitelmia

Kari ei ole sen kummemmin varautunut työelämän jälkeiseen elämään – paitsi taloudellisesti. – Ostin muutama vuosi sitten asunnon ja päätin, että se olisi syytä olla maksettu, kun jään pois työelämästä. Tavoite täyttyy vuoden 2017 loppupuolella.

Kari myöntää, että työ on sen verran merkittävä osa hänen elämäänsä, että oravanpyörästä hyppääminen on välillä mietityttänyt. – Päällimmäinen tunne on helpotus, kun velvollisuudet jäävät pois, mutta kyllä eläkkeelle jääminen herättää myös toisenlaisia ajatuksia. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella parhain päin ilman turhaa puskemista. Ja vaikka tulevaa kuinka suunnittelisi, ei koskaan voi tietää, menevätkö asiat loppujen lopuksi suunnitelmien mukaan.

Onko osaaminen yhden ihmisen varassa?

Kari on pannut merkille, että ei työnantajakaan työntekijöiden eläkkeelle jäämiseen ole välttämättä varautunut. – Oman peukkuni alla on voimalamme vanhempi tekniikka, jonka siirtäminen nuoremmille voi automaation edetessä osoittautua haasteelliseksi. Muutoinkin tuntuu siltä, että työelämän hektisyydessä ei pysähdytä pohtimaan riittävän ajoissa eläkkeelle jäävien osaamisen jatkumoa. Puhumattakaan varautumisesta tilanteeseen, jossa joku jää pitkälle sairauslomalle tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mitä silloin tapahtuu, jos osaaminen on yhden ihmisen varassa?

Venttiilinä molempiin suuntiin

Karilla on perspektiiviä tarkastella työyhteisöä myös pääluottamusmiehen näkökulmasta. – Olen toiminut pitkään työntekijöiden pääluottamusmiehenä eli venttiilinä työntekijöiden ja työnantajan välissä. Se on luottamustehtävä, jossa kuulee läheltä ihmisten tunnot ja työkavereiden pulssin. Olen viime aikoina huomannut, että nuoremmat kollegat ovat yhä arempia nostamaan esille epäkohtia tai ylipäätään sanomaan asioita ääneen. Pääluottamusmiehenä koen, että minulla on velvollisuus auttaa työkavereita ja nostaa esille työyhteisöä hiertävät hankalatkin asiat, vaikka se aiheuttaakin itselle välillä ylimääräistä stressiä.

Kari heittää pallon myös työnantajan suuntaan. – Mielestäni asiat tulisi kertoa riittävän selkeästi, jotta työyhteisöön syntyy yhteinen ymmärrys ja suunta. Ihmiset kaipaavat sitä etenkin epävarmoina aikoina. On ikävä huomata, että moni nuori ei esimerkiksi uskalla perustaa perhettä tai rakentaa taloa eli tehdä asioita, jotka rakentavat elämää eteenpäin. Nuorten kannalta toivonkin, että alkaisimme pikkuhiljaa saada positiivisempia signaaleja talouden tilasta.

Reissun kautta vapaaherraksi

Kari myöntää pohtineensa omaa lähitulevaisuuttaan sen verran eteenpäin, että aikoo suunnata viimeistään vuoden 2018 alussa eläkkeelle työnantajalta saadun matkalahjakortin turvin. – Se loiventaa mukavasti vapaaherran elämään siirtymistä. Matkakohde selviää sitten aikanaan.

Teksti: Commia/Mia Heiskanen

{{errorMessage}}

Avainsanat

Blogi