Aili Elo myy Lumikki-jäätelötehtaan jäätelöä Helsingissä olympiakesänä 1952.
Aili Elo myy Lumikki-jäätelötehtaan jäätelöä Helsingissä olympiakesänä 1952.

100-vuotiaan Ailin muistoja työuralta osuusliikkeen palveluksessa

14.11.2017

Varma kerää Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yli 100-vuotiailta asiakkailtaan muistoja työvuosilta. Julkaisemme muistoja tämän vuoden aikana verkkosivuillamme. Marraskuun työmuiston on lähettänyt Aili Elo Eurasta.

Lapsuus pientilallisen perheessä

Synnyin marraskuussa 1917 Euran Naarjoen kylässä kuusilapsiseen pientilaperheeseen. Arkeen kuuluivat sisä-, karja- ja peltotyöt. Tilalla ei ole vielä tänäkään päivänä sähköä ja kylälle kauppaan ja kouluun oli 5 kilometriä. Kuljettava oli kelillä kuin kelillä.

Aviopuoliso Toivo löytyi omalta kylältä. Kihlat kävimme ostamassa Raumalta vappuaattona 1937, polkupyörillä 30 kilometriä suuntaansa. Syyskuussa meidät vihittiin kotipihalla sireenipensaan vierellä. Puolisoni siunattiin meidän 68- vuotishääpäivänä 2015.

Koko työura osuusliikkeen palveluksessa

Aloitimme työelämän OTK-laisessa Someron osuuskaupan Pitkäjärven myymälässä vuonna 1937, ja Somerolla syntyi vanhin tyttäremme. Myöhemmin siirryimme lähemmäs kotiseutua Kiukaisten Harolan kylään Osuusliike Kehän myymälänhoitajiksi. Kehän eri myymälöiden palveluksessa olimme eläkkeelle saakka. Työ myymälässä oli raskasta: jauho-, sokeri- ja sementtisäkit olivat painavia pienikokoiselle naiselle. Varastossa sai käydä hiirisotaa. Suuret maitotonkat, joista myytiin maitoa asiakkaiden astioihin, piti myös pitää puhtaina, ja jäätyminen oli ongelma, samoin kesäkuumat. Nykyisten termien mukaan työaika oli 24/7, kävipä niinkin, että jouluaattoiltana käytiin ostamassa 100 g sokeria.

Olympiakesänä 1952 kiersin Suomen Tivolin mukana Kehän Lumikki-jäätelötehtaan tuotteita myymässä. Matkat kuljettiin kuorma-autolla ja asuttiin pienessä kontissa auton lavalla. Siellä oli tyttäretkin osan aikaa mukana ja norsut ja käärmeet olivat "työtovereina".

Työni vaihtui keskusvaraston lähettäjäksi vuonna 1954. Myymälät antoivat tilauksensa puhelimitse ja tavarat koottiin isoille kärryille, josta onneksi miehet siirsivät ne kuorma-autoon.

Olin myös keskuksenhoitajana ja erään kerran tapahtui mukavaa. Silloin ei ollut automaattipuhelimia ja puhelimessa aina pyydettiin keskuksesta seuraavaan kohteeseen. Mies soitti ja vastattiin Eura, seuraavaksi kuului ääni, joka sanoi Kehä ja viimein kuului: Varasto, Elo. Myyntimies Mäkinen oli hetken hiljaa ja sanoi: "On se kummallista, kun aina samanlainen ääni vastaa!" Sanoin: "Ei se kummallista ole, ensin vastasi Eurasta vanhin tyttäreni ja Kehästä nuorempi ja minä olen äiti."
OTK:n muutosten myötä Kauttualle valmistui 1970 E-Market. Olin jo ennen sitä siirtynyt konttoritöihin ja nyt mieheni siirtyi rautaosaston hoitajaksi uuteen liikkeeseen ja minun työpaikkani marketin tiloihin puhelinkeskuksen hoitajaksi konttoritöiden ohella.

Aloimme maksaa vapaaehtoista eläkettä ja niin pääsimme pois työelämästä jo vuonna 1977.

Itsenäistä elämää omassa kodissa

 Vapaa-aikoina harrastimme politiikkaa ja matkustelua. Työväentalo oli kohteenamme joka viikko, siellä oli kokouksia, näytelmiä ja muuta ohjelmatoimintaa. Matkat olivat pääosin Suomen kiertämistä omalla autolla telttaillen, mukana myös lapsenlapsi pienenä.

Kesämökkitontti ostettiin yhdessä mieheni veljien ja isoisän kanssa. Kesällä 1952 rakensimme omat mökkimme ja yhteisen saunan. Matkaa mökille oli 10 kilometriä. Aluksi matka tehtiin polkupyörillä, sitten moottoripyörällä ja viimein autolla. Mökki on ollut meille tosi tärkeä rentoutumispaikka, sinne piti päästä aina kun oli vapaata, siellä unohtui työmurheet. Kun ikä alkoi painaa, mökki siirtyi seuraavalle sukupolvelle vuonna 1995.

Eläkepäivät mieheni kuoleman jälkeen ovat menneet nopeasti, olen osallistunut eläkkeensaajien ja seurakunnan kerhoon, mutta kuulon heikennyttyä olen joutunut vähentämään menojani. Olen saanut olla terveenä ja asua itsenäisesti omassa kodissani. Teen itse ruokani ym. kotityöt. Kova sisukkuus auttaa itsenäisessä arjessa. Tyttäret asuvat lähellä, mutta hoidan itse asiani kylällä pyöräkelkan kanssa reippaasti potkuttaen. Muu liikunta on vähentynyt, mutta pää pelaa ihmeen hyvin. Politiikka on edelleen tärkeä jokapäiväinen seurattava.

Lue juttusarjassa aiemmin julkaistuja 100-vuotiaiden työmuistoja:

{{errorMessage}}

Avainsanat

Blogi