Pöydän ääressä istuu kaksikko, jolta löytyy kosolti kokemusta ja näkemystä suomalaisten työkykyyn liittyvistä asioista. Varman edellisen ylilääkärin Jukka Kivekkään keskustelukumppanina on hänen huhtikuun alussa aloittanut seuraajansa Jan Schugk, joka aloitti uudessa tehtävässä huhtikuun alussa.
Keskustelu lähtee liikkeelle Eläketurvakeskuksen tuoreista tilastoista. Niiden mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi viime vuonna selvään kahdeksan prosentin kasvuun. Muutos on yllättävä, sillä takana on kymmenen vuoden myönteinen kehitys.
– Nyt on tarkan analyysin paikka, millaisissa ihmisryhmissä eläkehakemukset kasvavat eniten ja miten voimme asiaan vaikuttaa työterveyshuollon, työnantajan, Kelan ja muiden yhteistyötahojen kanssa, Kivekäs sanoo.
Mielenterveyden häiriöt korostuvat
Varman omat tilastot osoittavat, että työkyvyttömyyseläkehakemukset ovat pysyneet koholla myös tänä vuonna. Kivekkään mukaan eniten näyttävät kasvavan mielenterveyden häiriöiden perusteella haetut eläkkeet.
Myös tuki- ja liikuntaelinten sairauksien aiheuttama työkyvyttömyys on kasvussa.
– Mielenterveysongelmissa muutos huonompaan näkyy etenkin alle 40-vuotiaiden kohdalla. Aiemmin ne olivat etenkin nuorten naisten ongelma, mutta nyt eniten kasvua näyttää olevan nuorten miesten kohdalla. Tämä voi kertoa syrjäytymiskehityksestä, Kivekäs toteaa.
Myös yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvussa. Tähän saattaa Kivekkään mukaan vaikuttaa eläkeuudistus, jonka myötä alin vanhuuseläkeikä nousee asteittain.
– Työelämässä on mukana yhä enemmän yli 60-vuotiaita, joilla on muita enemmän erilaisia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.
Myös työttömyysturvan uusi aktiivimalli saattaa Kivekkään mukaan työntää työkyvyttömyyseläkkeelle ennen aikojaan. Aktiivimalli vähentää työttömyystukea tuensaajilta, jotka eivät osoita aktiivisuutta esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai osallistumalla koulutukseen.
Työkyvyn tukeminen osaksi johtamista
Schugk on tyytyväinen siihen, että työpaikoilla on siirrytty viime vuosina entistä enemmän työkyvyttömyyttä ehkäiseviin toimiin. Parhaimmillaan työkykyä tukeva johtaminen on osa liiketoiminnan johtamista, jolloin työkyvyn tukemisen toimenpiteet eivät jää irrallisiksi muusta toiminnasta.
Varmassa tällaista uudenlaista otetta kutsutaan liiketoimintalähtöiseksi työkykyjohtamiseksi.
– Työpaikoilla on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työurien johtamiseen. Näin vältetään vaikeita tilanteita, joista ei ole muuta ulospääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle lähtö, Schugk sanoo.
Hänen mielestään on tärkeää saada enemmän tutkittua tietoa siitä, millaiset asiat todella tukevat työkykyä ja vähentävät työkyvyttömyyden riskiä. Tämän vuoksi Varma lisää panostuksia tutkimukseen ja selvityksiin sekä omassa toiminnassa että yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa.
– Tavoitteemme on muun muassa ymmärtää ja kuvata nykyistä kattavammin työkyvyttömyyskehitykseen vaikuttavia tekijöitä työn, terveyden sekä sosiaalisen viitekehyksen näkökulmasta.
Schugk huomauttaa, että työkyvyttömyysriskin hallinnassa on käytössä paljon erilaisia vakiintuneita menettelytapoja. Niiden todellisesta vaikutuksesta on kuitenkin varsin vähän tietoa.
Jukka Kivekäs (vas.) ja Jan Schugk toteavat, että nopeasti muuttuva työelämä ja uudenlaiset työn tekemisen tavat vaativat uudenlaista otetta ja tutkimustietoa myös työkykyasioissa.
– Lisäksi haasteena on jo olemassa olevan ja jatkuvasti kertyvän tutkimustiedon hyödyntäminen työelämässä. Tietoa ei ehditä jalostaa riittävästi sellaiseen muotoon, että se olisi omaksuttavissa työpaikoilla ja johtaisi muutoksiin käytännön työelämässä.
Schugkin mukaan keskeinen tutkimuksen aihe on myös ammatillinen kuntoutus.
– Haluamme selvittää, mitkä tekijät edistävät kuntoutuksen vaikuttavuutta ja miten voimme muokata kuntoutuspalveluja ja prosesseja.
Työelämän muutokset otettava huomioon
Kivekkään mielestä työkykyasioissa tarvitaan uudenlaista otetta myös siksi, että työelämä ja työn tekemisen tavat muuttuvat vauhdilla esimerkiksi etätyön ja digitalisaation vuoksi.
Lisäksi moneen perinteiseen ammattiin tulee uusia elementtejä, jotka edellyttävät työntekijöiltä uudenlaisia taitoja ja ominaisuuksia.
– Esimerkiksi isossa leipätehtaassa aiemmin työskennellyt leipuri saattaa nyt paistaa pullia marketissa, jossa asiakkaat ovat koko ajan ympärillä. Työ on sinänsä samanlaista, mutta nyt lisänä on asiakaspalvelu.
Schugk muistuttaa, että työkykyasioissa tarvitaan asenteiden muutosta yrityksissä. Yksi tällainen asia on suhtautuminen osatyökykyisiin työntekijöihin. Heillä olisi mahdollisuus tehdä töitä, jos työtehtäviä muokataan terveystilanteen mukaan.
– Työskentelyn estävien sairauksien hoidossa on painotettu liikaa sitä, että ihminen otetaan pois töistä, kuntoutetaan ja palautetaan sitten töihin, kun riittävä työkyky on saavutettu.
– Parempi vaihtoehto olisi pyrkiä pitämään poissaolo mahdollisimman lyhyenä ja tukea työntekijän töihin paluuta mahdollisimman suunnitellusti. Työkyky ei ole välttämättä täydellinen, mutta toipilas paranisi ja kuntoutuisi lopullisesti työssä, Schugk toteaa.