Miten Finlaysonin alue on muuttunut ja millaisia persoonia siellä on vuosien saatossa työskennellyt ja työskentelee tänä päivänä?
Finlaysonin Väpi
Vuonna 1820 perustettu tehdas nopeutti muuttoliikettä maalta. Ihmiset muuttivat kaupunkiin työn ja rahan perässä. Niin teki myös yksi Suomen tunnetuimmista ja menestyneimmistä kirjailijoista, Väinö Linna, vain 18 vuoden iässä vuonna 1938.
Työ oli rankkaa ja päivät pitkiä. Ensitöikseen Väinö eli Väpi toimi laappikärrärinä kuskaten puuvillavuotia laappihuoneelta karstaamoon työstettäväksi. Sitten tuli vuosi 1939 ja talvisota, jonka aikana tehtaan toiminta jatkui, joskin hidastui puuvillan tuonnin vähentyessä. Talvisodan aikana Väpi yleni karstaajaksi. Työ oli kevyempää ja paremmin palkattua kuin kärrärin homma.
Jatkosodassa palvelemisen jälkeen Väpi palasi töihin tehtaalle. Samoihin aikoihin hän alkoi panostaa kirjoittamiseen. Väpi luki paljon ja halusi itsekin kirjailijaksi. Työskentely Finlaysonin tehtaalla oli hänelle ”välttämätön paha”, jolla hän pystyi rahoittamaan elämänsä. Esikoisteos Päämäärä ilmestyi 1947, Musta rakkaus 1948 ja Linnan elämän pysyvästi muuttanut Tuntematon sotilas vuonna 1954. Kaikki mainitut teokset hän kirjoitti tehtaalla työskennellessään.
Linnan työrupeama puuvillatehtaalla oli ohi, kun hän siirtyi täysipäiväisesti kirjailijaksi. Voimme vain kuvitella, millaisiksi Väpin elämä ja ura olisivat muotoutuneet ilman Finlaysonin tehtaita.
Suomesta Australiaan ja takaisin
Tekstiiliteollisuus Finlaysonin alueella loppui 1990-luvun puolivälissä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja nykyään höyrykoneiden sijaan tehtaan syövereissä huhkivat erilaiset koneet – ja ihmiset.
Crasman Oy:ssä web developerina työskentelevä Chris Purcell syntyi Suomessa ja kasvoi Australiassa. Aikuistumisen kynnyksellä matkustaminen ja omiin juuriin tutustuminen alkoi kiinnostaa.
– Matkustin ympäri Eurooppaa ja Suomea. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että voisin asettua tänne. Lopulta se oli helppo päätös, kun sain yllätyspuhelun Puolustusvoimilta ja kutsun varusmiespalvelukseen. Seuraava vuosi vierähti armeijassa, Chris kertoo.
Armeijavuoden aikana hän tapasi tyttöystävänsä ja asettuminen Tampereelle tapahtui kuin vahingossa. Pian verkkosivujen koodausta harrastanut ja työkseen tehnyt Chris haki työpaikkaa Finlaysonin alueella sijaitsevalta Crasmanilta ja sai paikan.
– Tämä on todella hauska ja mukava yhteisö. Tykkään myös Tammerkoskesta, se on ainutlaatuinen. Sitä katsellessa saa ajatukset pois töistä kesken päivänkin. Minua kiehtoo ajatus, että koski on ollut tuossa siitä lähtien, kun tehtaat on rakennettu ja paljon aiemminkin, Chris kuvailee.
Finlaysonin alue oli tehtaan toimiessa kuin kaupunki kaupungin sisällä ja sitä se on edelleen. Monet tärkeät palvelut löytyvät alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä. Tämä on Chrisin mielestä yksi alueen suurimmista vahvuuksista. Tärkeimpänä hän kuitenkin pitää alueen ja työpaikkansa ilmapiiriä.
– Työ merkitsee minulle paljon. Voin ja saan kehittyä siinä yhdessä muiden kanssa, mutta samalla työ antaa minulle mahdollisuuden tehdä vapaa-ajalla jotain ihan muuta, kuten retkeillä, musisoida ja pelata tietokoneella. Se kaikki on hyvää vastapainoa työlle.
Samat seinät uudessa käytössä
Ennen vain puuvillatehtaana ja työpaikkana ihmisiä palvelleet rakennukset ovat nyt paljon muutakin. Alueesta on tullut elävän kulttuuri- ja tapahtumatoiminnan ja vireän luovuuden keskus – unohtamatta monialaista liiketoimintaa. Töitä alueella tehdään edelleen, mutta työn luonne ja työskentelytavat ovat muuttuneet. Työ mahdollistaa kuitenkin edelleen samoja asioita kuin sata vuotta sitten: se luo turvaa ja yhteenkuuluvuutta, ja samalla antaa vapauksia tehdä asioita, joista nauttii.
Nykyaikaista toimistotyötä on vaikea verrata puuvillatehtaalla työskentelyyn, mutta selvää on, että Finlaysonin alueella kirjoitetaan uutta historiaa myös tulevaisuudessa. Töissä ja vapaalla.