Kun mittarissa on 57 vuotta ja työuran maali häämöttää jo jossain, joutuu paremman työelämän asioita työkseenkin miettivä pohtimaan, kuinka hanskata uran loppuvuodet. Tosin Jyri Juustin tapauksessa pitäisi sanoa pikemminkin, että pääsee pohtimaan.
Varman työkykyjohtamisen palvelujen kehityspäällikölle on itsestään selvää, että asioilla on monta puolta. Näkeekö muita kuin yhden puolen eli omansa, riippuu asenteesta. Jokainen haluaa olla näkyvä ja hyödyllinen.
– Uransa loppupuolella oleva tulee luontaisesti miettineeksi, ymmärränkö missä mennään, kuulunko joukkoon, kelpaanko tällaisena, tarvitaanko minua? On syytäkin miettiä, Jyri Juusti sanoo.
Varman työkykyjohtamisen palvelujen kehityspäällikkö Jyri Juustin mukaan elämässä on tärkeää ylläpitää uteliaisuutta. Sama pätee myös työhön.
Onko minulla työmarkkinakelpoisuutta? Kysymys on usein tabu ja voi nostaa selkäpiihin kylmän hien.
– Työntekijän ja työnantajan välinen suhde perustuu siihen, että toinen myy ja toinen ostaa. Kauppatavaran on oltava kuranttia mennäkseen kaupaksi. Kokeneenkin työntekijän on kannettava tästä itse vastuuta. Työyhteisön kunnioitus on ansaittava.
Tekemisen nälkä päällä
Organisaatioiden muutostahti kiihtyy. Mitä vanhempi työntekijä on, sitä aktiivisempi hänen on oltava pysyäkseen muutoksen tahdissa. Juusti peräänkuuluttaa ylipäätänsä uteliaisuutta elämän suhteen. Työ on osa sitä.
Tekemisessä pitää olla nälkää. On luettava monipuolisesti, tavattava ihmisiä, opittava heiltä. Ja on oltava aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolella. Kukapa haluaisikaan jumiutua vanhaan.
– Joillain työpaikoilla on konkareita, joita ehkä pelätäänkin vähän, mutta ei kunnioiteta. Sitten on kyynisiä notkujia, jotka ovat vuosien myötä kehittäneet kaiken vastustamisesta taiteenlajin. Kannattaa katsoa peiliin, ettei vain itse kuulu näihin. Mieluiten olisin uusien asioiden ja ajattelutapojen vaalijan maineessa.
Parhaimmillaan vuosien työkokemus jalostuu sivistykseksi ja osaamiseksi, josta työyhteisö voi ammentaa. Se on työntekijän näkemyksellisyyttä, kykyä soveltaa tietoaan muuttuvissa olosuhteissa.
Paraskin tieto voi vanheta
Hiljaisesta tiedosta puhutaan paljon. Konkaria ei kannata päästää lähtemään organisaatiosta hiljainen tieto mukanaan. Hiljaisesta tiedosta huolehtiminen on osa arvostusta ja johtamista.
– Organisaation historiaan liittyvä hiljainen tieto on tärkeää. On hyvä ymmärtää, millaisen kehityskulun kautta nykyhetkeen on tultu, ja millaisia ajattelutapoja matkan varrella on kertynyt. Tällainen tieto voi tukea työn sujuvuutta.
Mutta hiljainen tieto voi olla myös vanhentunutta. Sen ymmärtäminen kirpaisee.
– Olen työtilamuutoksen yhteydessä käynyt vuosien myötä keräämiäni papereita läpi ja ihmetellyt, että tällaisiakin asioita on tullut tehtyä. Kaikki säästetty ei ole lähellekään ajankohtaista. Tieto ja osaaminen vanhenevat. Se pitää hyväksyä.
Tuleen ei Juustin mukaan kannata jäädä makaamaan. Pahinta on, jos konkarityöntekijän annetaan pistää pää pensaaseen ja luulla, että hänen ei tarvitse muuttua ja kehittyä.
Resepti ikääntyneiden johtamiseen on selkeä.
– Toivon, että minua kohdellaan yksilönä, eikä osana tietynikäisten ryhmää. Ja että saan tilaa toimia ja käsityksilleni osoitetaan kiinnostusta. Mutta haluan myös, että minut haastetaan. En halua päästä helpolla, vaikka työuraa on jo pitkästi takana, Juusti sanoo.
Twitter: @JyriJuusti
8 vinkkiä
Mistä kannattaisi puhua yhdessä?
Keskustelevassa työkulttuurissa kokenut työntekijä pääsee antamaan parastaan. Ainakin seuraavista asioista kannattaisi esimiehen ja konkarin keskustella.
- Yrityksen lähivuosien suunta.
- Mitä huolia ja mahdollisuuksia tähän suuntaan etenemiseen liittyy yksilön kannalta.
- Työn mielekkyys ja sujuvuus: miten voidaan tunnistaa prosessien pullonkaulat, häiriöt ja hukka ja poistaa ne?
- Osaaminen, uuden oppiminen ja vanhan poisoppiminen.
- Yhdessä tekeminen: mihin tarvitsen muita, ja mitä annettavaa minulla on?
- Odotukset esimiestyön suhteen ja esimiehen odotukset.
- Työntekijän elämäntilanne ja se, mitkä asiat tässä tilanteessa ovat tärkeitä.
- Voimavarat ja terveys.