Varman ylilääkäri Jan Schugk muistaa työuransa alkuvuosilta onnettomuudessa neliraajahalvaantuneen tuotekehitysinsinöörin. Tämä rullasi pyörätuolillaan työpöytänsä ääreen heti, kun oli kuntoutunut niin, että sai ranteensa liikkumaan.
– Minulle oli herättävää huomata, että tämä mies olikin lopulta omassa työssään täysin työkykyinen, Schugk kertoo.
Sittemmin Schugk on huomannut, että tutun työntekijän näkyvä fyysinen vamma on työnantajalle ja työyhteisölle monesti osatyökyvyttömyyden helpoin versio varsinkin, jos hoito puree ja apuvälineet toimivat.
Hänen mukaansa on paljon tavallisempaa pelätä kustannuksia, joita työnhakijan sairaus tai vamma voisivat kenties tuoda tullessaan, jos hänet palkattaisiin. Myös työyhteisön ennakkoluulot voivat estää osatyökykyisen työllistymisen – tai savustaa tämän ulos.
– On hyvin tavallista pohtia, onko osatyökykyinen rasite. Työnantaja ja kollegat pohtivat sitä, ja samaa pohtii myös osatyökykyinen työntekijä itse. Siksi siitä on tärkeää myös keskustella avoimesti.
Voimavarakuopan uhka pelottaa
Schugkin mukaan työpaikoilla pelätään tyypillisesti voimavarakuoppaa, johon osatyökykyinen imaisee kollegojensa ajan ja hyvän tuulen.
– Erityisen vaikea tilanne voi olla silloin, kun työkykyä rajoittaa psyykkinen sairaus tai siitä toipuminen. Pelätään, tuleeko työkaverin apeudesta tai outoudesta rasite.
Schugk muistuttaa, että myös täysin työkykyiset ihmiset kykenevät kaivamaan monenlaisia voimavarakuoppia. Olennaista hänen mukaansa onkin, että työyhteisö pystyy käsittelemään tilanteita, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa.
Helpotusta yhdelle, entä muille?
Osa ennakkoluuloista kumpuaa Schugkin mukaan tilanteista, joissa osatyökykyinen on jatkanut sairausloman jälkeen tutuissa työtehtävissä, joihin hänen työkykynsä ei olekaan enää riittänyt. Uusi työpöytä tai ylimääräinen tauko ei ole auttanut, ja työntekijä kuormittuu. Pian kuormittuvat myös hänen kollegansa, eikä työnantaja saa haluamaansa tulosta. Myös sairauspoissaoloja kertyy.
Onnistuminen vaatisi lisää tai osuvampia työjärjestelyjä, mutta niihin voi kohdistua ennakkoluuloja, ja hyvästä syystä.
– Jos esimerkiksi tehdastyössä yhden työtä helpotetaan jättämällä raskaita työvaiheita tai yötyötä pois, työnantajan on aivan realistista pelätä, että muut vaativat samaa. Mihin silloin vedetään viiva?
Schugk kannustaa esimiehiä luomaan pelisäännöt yhdessä työyhteisön kanssa.
– On olennaista saada kaikki ymmärtämään, että työjärjestelyt ovat perusteltuja eikä kukaan ole lintsaamassa. Tämä edellyttää tiettyä avoimuutta. Myös osatyökykyisen oma avoin ja myönteinen asenne edistää työyhteisön hyväksyntää. Ei tarvitse nöyristellä, mutta jatkuva valituskaan ei paranna tilannetta.
Osatyökykyinen voimavarana
Osatyökykyisen palkkaamisessa piilee väistämättä riskejä, mutta Schugk muistuttaa myös eduista.
– Työpaikan ilmapiirin ja koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää osoittaa, että ihmisiä ei jätetä kevein perustein. Eihän kukaan tiedä, mitä vaivoja omallekin kohdalle vielä osuu.
Schugk uskoo, että osatyökykyinen työntekijä voi olla myös arvokas voimavara palvelujen kehittämisessä alalla kuin alalla.
– Osatyökykyinen voi nostaa esille esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä näkökulmia, joita muilla ei välttämättä ole. Monen voi olla vaikea tajuta, että esimerkiksi pankin palvelua on mahdotonta käyttää puhelimen näytöltä, jos sormet ovat kömpelöt. Tämä asia kuitenkin koskee suurta osaa varttuneesta väestöstä.
Vinkkejä varmalaisilta
Schugk puhui osatyökykyisyydestä Kohti monimuotoista työelämää -webinaarissa, jonka Varma järjesti marraskuun alussa. Hän muistuttaa, että varmalaisilta saa apua myös henkilökohtaisesti.
Työnantajat voivat kartoittaa osatyökykyisyyteen liittyviä riskejä ja saada vinkkejä työjärjestelyihin. Työntekijät voivat puolestaan suunnitella ammatillista kuntoutustaan – kuten työkokeilua tai mahdollista täydennyskoulutusta – Varman asiantuntijoiden kanssa.