Vakaus on Kiinan talouspolitiikan kulmakivi

Kiina on matkalla maailman suurimmaksi taloudeksi tasaisen vauhdin taktiikalla. Maan kokonaistuotanto on kasvanut viime vuosina runsaan 6,5 prosentin vauhtia ja vaikka Kiinan taloustilastojen luotettavuutta epäillään, on kiistatonta, että maan talous kasvaa yhä selvästi muuta maailmaa nopeammassa tahdissa. Negatiivisen uutisvirran tyrehdyttyä talousmedia on osoittanut kuluvana vuonna melko vähäistä mielenkiintoa Kiinan talouteen.

Kiinan ulkopuolella maan talouskehitykseen on viime vuosina yleensä suhtauduttu melko pessimistisesti. Maan nopean velkaantumisen on pelätty ajavan maan syvään velkakriisiin, sysäten maailmantalouden taantumaan tilanteessa, missä muiden maiden elvytysvara on jo syöty finanssikriisin jälkihoidossa. Toisaalta Kiinan velkavetoisen talouskasvun lisäksi on huolestuttu siitä, että Kiina kiristää rahapolitiikkaansa liikaa, mikä johtaisi talouden äkkijarrutukseen. Myös Kiinan aikeet ruokkia kilpailukykyään valuuttansa arvon heikentämisellä ovat herättäneet huolta. Näin ollen mitkään Kiinan talouspolitiikan linjaukset eivät ole miellyttäneet maan kriittisiä ulkopuolisia kommentaattoreita.

Kritiikistä huolimatta Kiina näyttää onnistuneen hämmästyttävän hyvin tasapainoilussa vakaan talouskasvun, velkavetoisen ylikuumenemisen ja talouden alijäähtymisen välillä. Vuoden 2015 devalvaation, talouden jarrutuksen ja sitä seuranneen elvytysruiskeen jälkeen talouskasvu on ponnistanut uuteen vauhtiin, jota viranomaiset ovat alkaneet jo hillitä jarruttamalla kiinteistösektorin liiallista vauhtia. Kiinteistösektorilla ja muulla rakentamisella onkin Kiinan talouskasvulle yhä hyvin tärkeä rooli, kun maan talouskasvua ja työllisyyskehitystä ohjataan kohti kommunistisen puolueen asettamia tavoitteita. Palvelusektorin osuus taloudesta kasvaa tasaisesti, mutta sen hyödyntäminen elvytyksessä on kiinteistösektoria vaikeampaa.

Yksi Kiinan talouden tärkeimmistä haasteista on kuitenkin se, että velkaantuminen ja kiinteistösektorin elvyttäminen ovat perinteisesti kulkeneet käsi kädessä. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa elvytysruiskeet ovat heijastuneet nopeasti asuntojen hintoihin, jotka ovat karanneet ensiasunnon ostoa harkitsevien ulottumattomiin. Tämä on leikannut ostovoimaa, työn tarjontaa ja vauhdittanut kotitalouksien velkaantumista, joka on tosin kansainvälisessä vertailussa yhä matala. Näin ollen talouskasvun pohjaa tulee yhä laajentaa, jotta kasvun ja velan välinen ikiliikkuja ei aja maan taloutta lopulta paljon pelättyyn velkakriisiin.

Velan ja talouskasvun välinen tiivis kytkös näyttää viime aikoina kuitenkin höllentyneen. Talouskasvun kiihtyminen alkuvuonna tapahtui ilman perinteistä velkaantumisen tuntuvaa lisäystä. Ilmiötä selittää se, että valtio-omisteisten yhtiöiden reformit ovat johtaneet kannattamattoman tuotannon osittaiseen alasajoon, ylitarjonnan leikkaamiseen sekä työvoiman siirtymiseen nopeammin kasvaville uusille teollisuudenaloille sekä palvelusektorille. Vaikka reformit ovat vielä pahasti kesken ja niiden eteneminen olisi voinut olla paljon nopeampaa, ovat tuotannonleikkaukset ja kysynnän elpyminen johtaneet jo tuntuvaan hintojen nousuun perusteollisuudessa, mikä on hillinnyt valtionyhtiöiden velkaantumista samaan aikaan, kun nopea talouskasvu ja parantunut kannattavuus ovat pitäneet yksityisten yritysten velkaantumisen laskusuunnassa.

Talouspolitiikka näyttää siis viimeisen vuoden aikana pääsääntöisesti onnistuneen suurien haasteiden edessä. Kun maan kommunistinen puolue kokoontuu lokakuussa 19. puoluekongressin voi se siis onnitella itseään siitä, että tavoite kansantuotteen kaksinkertaistamisesta vuoteen 2020 mennessä näyttää olevan raiteillaan. Kongressilta ei tule odottaa äkkikäännöksiä, vaan tavoitteena on ylläpitää vakautta, jatkaa nykyisen politiikan toimeenpanoa ja talouden varovaista uudistamista. Politiikka tulee nojaamaan yhä kansainvälistymiseen, palvelusektoreiden kehittämiseen, velkaantumisen hillitsemiseen ja työllisyyden tukemiseen. Myös panostukset ympäristöystävällisemmän talouskasvun aikaansaamiseksi jatkuvat. Mutta odottamattomat shokit talouteen johtaisivat todennäköisesti hyvin nopeasti reaktioon, jossa talouskasvua tekohengitetään jälleen kiinteistösektorin sääntelyä höllentämällä ja luotonantoa vauhdittamalla. Näin ollen ylivelkaantumisen hillitseminen pysyy Kiinan talouden suurimpana haasteena vielä pitkään.