Maailman suurimmat keskuspankit ovat ohjanneet rahoitusmarkkinat läpi myrskyisten olosuhteiden ennennäkemättömän voimakkaalla rahapoliittisella elvytyksellä. Vähitellen taloudet ovat reagoineet tähän elvytykseen osoittamalla elon merkkejä, joita on ollut nähtävissä kuluvana vuonna laajamittaisemmin kuin kertaakaan sitten vuonna 2008 kärjistyneen finanssikriisin. Yritysten kapasiteetin käyttöasteet ovat toipuneet hitaasti ja työmarkkinat elpyneet. Inflaatio on sen sijaan pysytellyt sitkeästi hyvin matalana ja muistuttanut olemassaolostaan lähinnä varallisuusarvojen – kuten joukkolainojen, osakkeiden ja asuntojen hintojen – nousuna.
Keskuspankit ovat alkaneet vähitellen normalisoida rahapolitiikkaansa, jarruttaa elvytystään tai vähintäänkin harkita sitä, kuinka irtiotto rahoitusmarkkinoiden tekohengityksestä aikanaan tehdään. Tämän keskuspankkien rintaman etulinjassa kulkee Yhdysvaltain Fed, joka aikanaan oli edelläkävijä epäkonventionaalisen rahapolitiikan laajamittaisessa hyödyntämisessä. Muut anglosaksiset keskuspankit seuraavat muutaman askeleen perässä ja Euroopan keskuspankki supistaa vasta osto-ohjelmiansa. Japanissa keskustelua osto-ohjelmien lopettamisesta ei ole edes aktiivisesti aloitettu, vaikka keskuspankin taseen koko on kasvanut jo massiiviseksi yli 90 %:iin bruttokansantuotteesta.
Kuinka Fedin pääjohtajan valinta vaikuttaa rahapolitiikkaan?
Yhdysvaltain presidentti Trump nimittää Fedin pääjohtajan seuraavaksi neljäksi vuodeksi todennäköisesti lähipäivinä. Seuraavan pääjohtajan valinnalla saattaa olla merkittävä vaikutus keskuspankin tulevien vuosien virityksiin, sillä eräiden ehdokkaiden rahapoliittiset linjaukset poikkeavat merkittävästi keskuspankin nykyisestä linjasta. Erityisesti Stanfordin yliopiston professori John Taylor on ollut hyvin kriittinen keskuspankin rahapoliittisia kokeiluja kohtaan ja on painottanut, että keskuspankin tulisi noudattaa kurinalaisempaa ja ennalta määriteltyihin sääntöihin perustuvaa rahapolitiikkaa. Vaikka hän on pehmentänyt hiljattain eräitä lausuntojaan, hänen mukaansa nimetty Taylor-säännön mukaan Yhdysvaltain ohjauskoron tulisi olla selvästi nykyistä korkeammalla tasolla. Myös entinen keskuspankin johtokunnan jäsen Kevin Warsh on arvostellut keskuspankkia liian kevyestä rahapolitiikasta. Taylorin tai Warshin valinta johtaisi todennäköisesti rahapolitiikan nopeampaan normalisointiin, mikä voisi johtaa kasvavaan epävarmuuteen markkinoilla.
Nykyisen pääjohtajan Janet Yellenin uudelleenvalinta voisi olla turvallisin vaihtoehto, joka toisi rahapoliittista jatkuvuutta. Yellen on kuitenkin tunnetusti demokraatti ja tulevan pääjohtajan kohtalon saattaakin sinetöidä puoluekanta, sillä kulissien takainen paine nimittää tehtävään republikaani on suuri. Tällöin helpoin valinta olisi nykyinen Fedin johtokunnan jäsen Jerome Powell, joka on paitsi republikaani myös nykyisten politiikkalinjausten kannattaja. Hän on myös entinen pääomasijoittaja Carlylen johtaja, joka ymmärtäisi rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Tämä on tärkeää tilanteessa, jossa talouden ja finanssimarkkinoiden pitkä noususuhdanne on kypsymässä ja Fedin tuleva pääjohtaja joutuu todennäköisesti ohjaamaan keskuspankin ja Yhdysvaltain talouden läpi seuraavan laskusuhdanteen.
Pääjohtajan rooli saattaa olla pienempi kuin ajatellaan
Lähihistoriassa Fedillä on ollut muutama vahva johtaja, joiden rooli on korostunut talouden murrospisteessä. Taylorin valinta toisi varmasti mieleen Paul Volckerin, joka kävi korkean inflaation kimppuun 1970-80-lukujen taitteessa nostaen ohjauskoron 20 %:iin. Myös Bernanken ennennäkemätön elvytys deflaation vastaisessa taistelussa on tuoreessa muistissa. Tulee kuitenkin muistaa, että rahapolitiikasta päättävä avomarkkinakomitea koostuu 12 jäsenestä ja Fedin johtokunnan jäsenet valitaan 14 vuodeksi kerrallaan. Näin ollen keskuspankin politiikka ei muutu yli yön, vaan uuden johtajan tulee myydä näkemyksensä muille johtokunnan jäsenille ja erityisesti Taylorin tapauksessa tämä saattaisi olla hankalampaa hänen aiempien keskuspankkia kritisoivien lausuntojensa vuoksi.
Kuinka markkinat suhtautuisivat pääjohtajan valintaan?
Harjoitetulla elvyttävällä rahapolitiikalla on ollut kiistämättä suuri vaikutus markkinoiden kehitykseen finanssikriisin jälkeen. Markkinoiden tuleva suunta riippuu kuitenkin monesta muustakin asiasta kuin rahapolitiikan asteittaisesta muutoksesta tai Yhdysvaltain tulevasta keskuspankin johtajasta. Finanssimarkkinoiden kannalta talouskasvu ja inflaatio ovat hyvin tärkeässä roolissa ja olisi ensiarvoisen tärkeää, että luottamus maltilliseen talouskasvuun ja inflaatioon pysyisi yllä, mikäli jompikumpi kireämpää rahapolitiikkaa kannattavista ehdokkaista valittaisiin Fedin pääjohtajaksi. Hidastuvan talouskasvun ja nopeutuvan inflaation yhdistelmä olisi myrkkyä markkinoiden kyvylle sopeutua korkeampiin korkoihin tilanteessa, jossa useimpien omaisuusluokkien arvostukset ovat usean vuoden huipussaan. Tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden pelimerkit on sijoitettu rahapolitiikan jatkuvuutta ja maltillista normalisointia ajavien ehdokkaiden puolesta.
