Järjestimme Varmassa toukokuussa tilaisuuden PK-yrityksille työterveysyhteistyön kehittämisestä tavoitteellisempaan ja vaikuttavampaan suuntaan. Yritykset olivat eri toimialoilta ja ajattelinkin, että osallistujien toiveet ja tarpeet työterveyskumppaneilleen olisivat kovin erilaisia. Yllätykseni olikin suuri, kun keskustelussa kaikilla tuntui olevan samat huolet ja toiveet työterveysyhteistyön suhteen. Kaksi asiaa nousi selvästi yli muiden. Ensinnäkin toiminnan suunnittelu ja asiakasyrityksen tarpeisiin vastaaminen koettiin riittämättömäksi ja toisaalta työterveyshuoltoon satsatulle rahalle saatava hyöty mietitytti.
Jäin miettimään, miksi aktiivinen ja tiivistä yhteistyötä haluava PK-yritys ei saa haluamaansa työterveydestä. Onko kyse ostamisosaamisen puutteesta? Vai onko kyse sopivien palveluiden puutteesta? Vai tarjotaanko kaikille samaa palvelua, joka ei vastaa asiakastarpeeseen? Ja miksi viimeistään toimintaa suunniteltaessa yhteistä kieltä ja tavoitetilaa ei löydy?
Olen itse toiminut pitkään asiakasvastuullisena työterveyslääkärinä ja myös työterveysyrityksen myynnin tukena. Työterveyden kieli ja toimintaa säätelevät lait ja Kelan ohjeistukset eivät todellakaan tee ostajan asemaa helpoksi. Myös työterveyden tuottajan ja palvelua ostavan yrityksen välisessä asemassa on epäsuhtaa, kun osa palveluista on määrätty lakisääteisesti järjestettäväksi. Kuka osaisi suunnitella tavoitteellista kumppanuutta haluavalle asiakasyritykselle sopivan työterveysratkaisun, josta myös asiakas ymmärtää, mitä ostaa ja mitä palvelun avulla on mahdollista saavuttaa? Tämä ei ole helppoa, mutta ennustan menestystä toimijalle, joka onnistuu rakentamaan ja kuvaamaan helposti ymmärrettävän ja ostettavan työterveysratkaisun PK-yritykselle.
Entä sitten sopivat palvelut? Toukokuista keskustelua vetäessäni tuntui, että valmiita palveluita on liikaakin. Ongelma on siinä, etteivät paikalla olleet PK-yritykset nähneet niitä itselleen tarpeellisiksi tai sopiviksi. Toisaalta kuului turhautumista siitä, että ainakin joskus keskustelua oli käyty "ota tai jätä" -tyyliin. Toisin sanoen, jos meidän tarjoamamme valmiiksi mietityt palvelut eivät kelpaa, niin ainahan voi vaihtaa toiselle työterveyspalveluntuottajalle. Suomessa ei kuitenkaan ole enää yritysostojen myötä kovin montaa työterveystoimijaa, joten valinnan mahdollisuutta ei juurikaan ole. Ja jos kaikki myyvät samaa tuotetta eri värisessä paketissa, ei tilanne ole asiakkaan kannalta ruusuinen. Onko työterveyden varmasti hyvää tarkoittavat valmiit palvelut mietitty suuryritysten tarpeisiin ja siksi ne eivät kohtaa PK-yrityksen tarvetta? Epäilen, että näin ainakin jossain määrin on. Kuka oikeasti vastaa PK-yritysten muuttuviin ja kehittyviin työterveystarpeisiin, saa todennäköisesti jonon asiakkaita ovensa taakse.
Mikä eniten ilahdutti minua PK-yritysten toukokuisessa tilaisuudessa, oli painoarvo, jonka paikallaolijat antoivat toiminnan suunnittelulle, seurannalle ja yhteistyölle työterveyden kanssa. Se puolestaan hämmästytti, kuinka monilla oli kokemus, ettei työterveydellä ole aikaa tai halua tähän yhteistyöhön. Varmasti asetelmia on monenlaisia, mutta kyllä asia pisti miettimään. Eikö työterveydellä ole kykyä tai halua tunnistaa tiivistä kumppanuutta tavoittelevaa pienempää yritystä ja vastata heidän tarpeisiinsa parhaalla osaamisellaan? Onko toiminta ja toiminnan kehittämien keskittynyt liikaa vain suurten yritysten tarpeisiin vastaamiseen?
Jos työterveyspalvelun ostaminen ei ole mennyt ihan putkeen ja sopimustekstikin on epäselvä, viimeistään toimintasuunnitelmaneuvottelussa tilanteen voi paikata. Onnistunut toiminnan suunnittelu on sekä asiakkaalle että työterveydelle vaativa prosessi, joka kuitenkin kiteytettynä on yksinkertainen:
1. Mikä on asiakastarve tai huoli liittyen työhyvinvointiin, -terveyteen tai työkykyjohtamiseen?
2. Millaisia tavoitteita voidaan asettaa tämän huolen tai tarpeen suhteen?
3. Millä työterveyden ja asiakkaan omien toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa nämä tavoitteet?
4. Miten näiden tavoitteiden saavuttamista voidaan mitata mahdollisimman konkreettisesti?
Toisaalta niin helppoa, mutta kuitenkin käytännössä niin vaikeaa. Asiakkailla kuitenkin tähän tavoitteellisuuteen tuntuu olevan halua myös PK-sektorilla. Myös työterveydessä toiminnan suunnittelun tärkeyttä muistetaan aina korostaa. Miksi yhteistä kieltä ei siis aina löydy, jos molemmat osapuolet ainakin puheissaan haluavat samaa? Ovatko PK-yritykset jääneet työterveyden fokuksessa suurten jalkoihin? Välillä näin kieltämättä tuntuu.
Mistä PK-yritys saisi hyvän työterveyskumppanin? Kukaan nykyinen toimija ei julkisuudessa, omien havaintojeni ja asiakkaiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta, ole ottanut tässä selkeää markkinajohtajuutta. Ottaako joku tulevaisuudessa, on kiinnostava nähdä. Toivottavasti.