Kesäkuun edetessä sijoitusmarkkinoiden huomio on kiinnittynyt Italiasta USA:n harjoittamaan aggressiiviseen kauppapolitiikkaan. Valkoisen talon sekava kommentointi siitä, kenelle ja millä perustein mahdolliset rangaistustulleja asetetaan, on lisännyt markkinoiden ja yritysten epävarmuutta toimintaympäristön kehityksestä. Huomionarvoista on se, että yhdysvaltalaiset yritykset, joita tuontitulleilla yritetään "suojella" ovat nyt joutumassa tämän politiikan maksajiksi, ja yritysten luottamus on heikentynyt jonkin verran huolimatta massiivisista verohelpotuksista, jotka astuivat voimaan tänä vuonna.
Kauppakiistojen lisäksi pinnan alla kuplii muitakin asioita. Vaikka Yhdysvaltain talouskasvu näyttää kiihtyneen viime kuukausina, maailmantalouden aktiviteetti on jarruttanut vuoden vaihteen erittäin vahvan kehityksen jälkeen. Tämän lisäksi yhdysvaltalaisten yritysten investoinnit näyttävät kehittyneen optimistisia odotuksia vaimeammin, ja yksi mahdollinen selitys ilmiölle on kauppakiistojen aiheuttama epävarmuus tulevasta talouskehityksestä. Esimerkiksi terästä ja alumiinia käyttävät yritykset ovat jo esittäneet kritiikkiä teräksen ja alumiinin tuontitulleille, jotka ovat nostaneet niiden kustannuksia. Toisaalta EU:n asettamat tuontitullit mm. Harley Davidsonille ovat jo johtaneet yrityksen ilmoitukseen, että se joutuu siirtämään tuotantoa pois Yhdysvalloista. Näiden paljon mediahuomiota saaneiden uutisten vaikutukset Yhdysvaltain kansantalouteen jäävät toistaiseksi hyvin pieniksi, mutta ne kertovat oireista, joita protektionistinen kauppapolitiikka saa aikaan globaalista kysynnästä riippuvaisille yrityksille.
Eikä tilanne Euroopassakaan näytä läheskään niin valoisalta kuin vielä vuoden alussa. Italian populistinen hallitus on lähtenyt haastamaan muita EU-maita varsinkin maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä, mikä on aiheuttanut suuria vaikeuksia EU:n yhteisen poliittisen linjan löytämisessä. Vaikka EU-maat saavuttivat kesäkuun lopulla jonkinlaisen kompromissin maahanmuuttokysymyksissä, on EU:n yhtenäisyys yhä koetuksella. Saksassa poliittinen tilanne on puolestaan kärjistynyt, kun Angela Merkelin johtaman kristillisdemokraattisen CDU-puolueen baijerilainen sisarpuolue CSU on käynyt avoimeen kapinaan Merkelin ajamaa liberaalimpaa ja yhteiseurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Hallituksen tulevaisuus saattaa ratketa nopeastikin, mikäli maan sisäministerinä toimivan CSU:n puheenjohtaja toteuttaa erouhkauksensa, ja puolue päättää lopettaa pitkään jatkuneen hallitusyhteistyön CDU:n kanssa.
Vahvistunut talouskasvu on antanut selkänojaa sekä yritysten tuloskehitykselle että sijoittajien riskinottohaluille ja tällä kertaa näyttää siltä, että tuo selkänoja on alkanut taipumaan. Talouskasvu on toki yhä kohtuullisen hyvää verrattuna lähihistoriaan, mutta sekä euroalueen että Kiinan viimeaikaiset talousindikaattorit ovat osoittaneet kasvun hidastuneen vuoden 2017 korskeasta tahdista.
Hidastuvan talouskasvun lisäksi myös globaalien keskuspankkien elvytys on vähitellen kääntymässä myötätuulesta vastaiseksi, kun keskuspankkien osto-ohjelmat ovat loppumassa tai kääntymässä peräti myynneiksi. Onpa osa suuremmista keskuspankeista - Fed eturintamassa - onnistunut jopa nostamaan ohjauskorkojaan, kun rahapolitiikan virityksiä käännetään hitaasti normaalimpaan suuntaan. Ennätyksellisen maltillisesta inflaatiosta huolimatta myös osa kehittyvien talouksien keskuspankeista on joutunut nostamaan ohjauskorkojaan valuuttakurssien tukemiseksi.
Loppukesä on usein jossain määrin poikkeuksellista aikaa rahoitusmarkkinoilla. Heinä-elokuu ovat tyypillisesti lomakuukausia, jolloin markkinoiden likviditeetti on vähäisempää. Korkomarkkinoilla velkakirjojen vähäisemmät huutokaupat ovat puolestaan hillinneet sesonkiluonteisesti korkojen nousua. Samaan aikaan median revittely värikkäiden poliitikkojen raflaavilla lausunnoilla saavat aikaan mielikuvan, että tilanne kehittyy vauhdilla heikompaan suuntaan. Kuitenkin tärkeämpää on nähdä, minkälaisia päätöksiä todellisuudessa tehdään ja kuinka suuria vaikutuksia näillä päätöksillä on talouskasvuun, inflaatioon ja yritysten tuloskuntoon. Tuloskehityksestä saadaan päivitystä, kun toisen vuosineljänneksen raportointikausi käynnistyy heinäkuussa, ja yritykset luotaavat mm. kauppakiistojen vaikutuksia niiden tulosnäkymiin. Sijoitusmarkkinoiden riskinottohalut ovat perinteisesti olleet tiukasti linkattuja näihin fundamentaalisiin tekijöihin poliitikkojen suustaan päästämien mätäkuun sammakoiden sijaan. Katseet kannattaa siis suunnata talouskasvuun, tuloskehitykseen ja konkreettisiin päätöksiin kauppapolitiikassa.