Pörssit ovat hermoilleet viime aikoina. Finanssikriisistä on kulunut vuosikymmen, ja se on saanut monet tunnistamaan huolestuttavia piirteitä ja näkemään myrskyn merkkejä taloudessa. Kieltämättä pilviä on kasaantunut taivaalle.
Työeläkkeiden rahoitus riippuu talouden kasvusta, korkeasta työllisyysasteesta ja sijoituksille saatavista tuotoista. Talouden ja työllisyyden elpyminen sekä toisaalta pitkään jatkunut suotuisa arvostusten kehitys pääomamarkkinoilla ovat olleet loistojuttu työeläkkeiden turvaamisen näkökulmasta.
Nyt markkinoiden suunta on hämärtynyt. Suomen ja maailman talouden kannalta kiristyneet kauppapoliittiset asetelmat ovat merkittäviä riskejä. Suomalaisten hyvinvointi ja myös työeläkkeiden rahoitusmahdollisuudet riippuvat siitä, että myymme tuotteita ja palveluita myös muille, sillä Suomi on pieni talous.
Isot kriisit tuppaavat yllättämään
Sanotaan, että kun Yhdysvallat aivastaa, niin maailman talous saa flunssan. Löysä rahapolitiikka ja sen epätavanomaiset keinot ovat jatkuneet poikkeuksellisen kauan. Pitkään vaimeaksi jääneet inflaatiopaineet ovat rajanneet rahapolitiikan liikkumatilaa. Nyt Yhdysvaltain keskuspankki reivaa kurssia varsin vaikeakulkuisessa ristiaallokossa. Työttömyysaste on painunut alimmilleen vuosikymmeniin, se on alle niin kutsutun rakenteellisen tason. Suhdannehuipulla olevaa taloutta elvytetään finanssipolitiikalla.
Rahapolitiikan suunnanmuutos on aiheuttanut pulmia kehittyville talouksille. Euroopassa on omat vakavat huolensa, joiden yhteinen nimittäjä on poliittinen pirstaloituminen. Konkreettisesti tämä kulminoituu juuri nyt vaikkapa Brexitiin ja Italian markkinavoimia vaalilupauksillaan testaavaan populistihallitukseen.
Noususuhdanne on jatkunut ennätyksellisen pitkään. Alamme olla ajallisestikin siinä pisteessä, että suhdannekäännettä on inhimillistä ja rationaalista odottaa. Kasvaneista riskeistä huolimatta reaalitalouden näkymät ovat kuitenkin edelleen varsin vahvat Yhdysvalloissa ja kohtuulliset myös Euroopassa. Tuloskaudesta odotetaan hyvää. Kaikki voi tietysti muuttua nopeastikin. Taloutta ravistelevia jättishokkeja kuten finanssikriisejä on harvemmin onnistuttu osuvasti ennakoimaan, ne tuppaavat yllättämään. Ja toisaalta kriisillä ja kriisillä on eroa.
Yksityisalojen työeläkejärjestelmä on varautunut suhdannekäänteisiin
Työeläkejärjestelmässä on varauduttu suhdannekäänteisiin. Ensinnäkin koko työeläkejärjestelmä toimii suhdannenäkökulmasta automaattisena vakauttajana, sillä eläkkeet maksetaan luvatun suuruisina suhdannetilanteesta riippumatta. Tämä ylläpitää yksityistä kulutusta ja tukee talouskasvua myös silloin, kun kokonaiskysynnän kasvu on muuten vaisua tai vienti sakkaa. Näin tapahtui muuten myös finanssikriisissä. Monissa maissa eläkkeitä jouduttiin leikkaamaan. Suomessa ei.
Varman ja muun työeläkejärjestelmän vahva vakavaraisuus turvaa eläkkeitä myös tilanteessa, jossa markkinoilla tapahtuisi voimakas korjausliike. Niin kutsutun osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun osuuden nosto eläkesijoittajien tuottovaatimuksessa helpottaa sopeutumista. Se vahvistaa eläkesijoittajien mahdollisuuksia ajoittaa allokaatiomuutoksia koskevia päätöksiä pitkän tähtäimen tavoitteiden näkökulmasta.
Yksityisalojen lakisääteisessä työeläkkeessä vakuutusperiaate kytkee toisiinsa eläkevarat ja lupauksen tulevasta eläkkeestä. Eläkkeiden rahoituksessa on yksityisaloilla onneksi alettu varautua jo alusta saakka osittaisella rahastoinnilla. Ilman rahastointia olisimme nimittäin pulassa sekä suhdannekäänteissä että myös rakenteellisemmin, kun eläkemenot kasvavat lähivuosikymmeninä ikärakenteen muutoksen vuoksi.
Etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä, kuten Suomen lakisääteinen työeläke, ansaittu eläke-etuus ja maksussa oleva eläke on suojattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että riskejä ei olisi. Riskit kannetaan kollektiivisesti eläkkeiden maksajien toimesta.
Suomi sijoittui tänään julkaistussa kansainvälisessä eläkejärjestelmien vertailussa ensimmäistä kertaa kärkikolmikkoon. Mercer Global Pension Index vertailee eläkejärjestelmiä eläkkeiden riittävyyden, hallinnon luotettavuuden ja eläkejärjestelmän kestävyyden perusteella. Suomi sai parhaat pisteet järjestelmän läpinäkyvyydestä ja hallinnon luotettavuudesta jo viidennen kerran peräkkäin. Vertailussa nostettiin esiin myös kehittämiskohteita, joita olivat minimieläketurvan tason korottaminen, ikääntyneiden työllisyyden nostaminen ja eläkevarojen rahastoinnin lisääminen. Järjestelmän kestävyyden osalta Suomi sijoittui vertailussa yhdeksänneksi. Eläkejärjestelmän riskikartalla suuret huolet ovatkin rakenteellisia eivät suhdanneluonteisia. Kyse on väestönkasvusta, työllisyydestä ja tuottavuudesta eli lyhyesti sanottuna talouden tuotantopotentiaalin nostamisesta. Sille on edelleen mahdollista myös kansallisesti tehdä jotain.