Onnistuneen kuntoutuksen takana on realistinen kuntoutussuunnitelma ja vahva motivaatio

Tarkastelin juuri kuntoutustapausta, jossa asiakkaamme oli saanut päätökseen ammatillisena kuntoutuksena toteutetun opiskelunsa uuteen ammattiin. Hän oli myös työllistynyt yritykseen, jossa hän oli ollut kuntoutuksensa aikana työkokeilussa. Tämä asiakkaamme oli aiemmin kokenut ja koulutettu elintarvikealan ammattilainen ja tehnyt alalla jo pitkähkön ja menestyksekkään työuran, kunnes työssä jatkaminen tuli selkäsairauden vuoksi mahdottomaksi. Tätä ennen työssä jatkamista oli pyritty hyvässä yhteistyössä työnantajan kanssa tukemaan keventämällä työtehtäviä, mutta tällä keinolla ei kuitenkaan päästy kestävään lopputulokseen vaan edessä oli vakava harkinta mahdollisuuksista ylipäätään jatkaa työelämässä.

Kuntoutushakemuksen saavuttua Varmaan kävimme läpi useita etenemisvaihtoehtoja. Entisen työn muokkausta oli jo yritetty, joten tällaisella työkokeilulla eteneminen ei tullut kyseeseen. Kestävimmäksi poluksi muotoutui ammatillisen osaamisen kehittäminen niin, että merkittävä alan – ja sen myötä työtehtävien – vaihto olisi mahdollista. Se ei ollut mahdollista ilman uudenlaista osaamista. Palaset loksahtelivat kohdilleen. Aiempi työnantaja ja työterveyshuolto tunnistivat työkyvyttömyyden uhan ajoissa ja ohjasivat työntekijän oikeiden palvelujen piiriin. Löytyi terveydentilalle sopiva ja realistinen koulutusvaihtoehto, jolla työllistyminen tulevaisuudessa olisi todennäköistä. Löytyi myös työkokeilupaikka uuden työn harjoitteluun. Ja asiakkaalla itsellään oli vahva motivaatio tehdä töitä uuden sivun kääntämiseen työurallaan ja rohkeutta lähteä uudelle polulle.

Yllä kertomani on todellinen malliesimerkki ammatillisen kuntoutuksen onnistumisesta eli menestyksekkäästä työhön paluusta! Mutta mitä kuntoutuksen onnistuminen oikeastaan tarkoittaa? Viime vuonna Varman kuntoutuspalvelujen asiakkaista, jotka olivat itse hakeutuneet kuntoutukseen, 76 % palasi työelämään. Käytimme kuntoutukseen vajaat 46 miljoonaa euroa. Jos työelämään palanneet kuntoutujamme olisivat työhön paluun sijaan joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle, tästä olisi aiheutunut lähes 500 miljoonan euron eläkemeno. Näillä mittareilla tarkasteltuna kuntoutus on erittäin tuloksellista toimintaa. Myös asiakkaamme – sekä kuntoutujat että työnantajat – ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä.

Kuntoutuksen on pysyttävä työelämän muutoksessa mukana

Työterveyslaitos julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa seurattiin vuosina 2008-2010 työeläkekuntoutusta saaneiden työntekijöiden työssä jatkamista kolmen vuoden aikana kuntoutuksen jälkeen. Tulosta verrattiin samankokoiseen joukkoon saman pääluokan sairauksista kärsineitä työntekijöitä, joita ei oltu kuntoutettu. Tutkimuksen mukaan kolmen vuoden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä ero kuntoutusta saaneiden ja muiden työssä jatkamisessa oli sangen pieni. Tämä herättää ajatuksia, ja näin tutkimuksen pitääkin tehdä. Tutkimusaineisto oli toki melko vanhaa, ja työkyvyn tukemisen toimintatavat ovat monella tapaa kehittyneet sen jälkeen. Tutkimuksen kohdejoukosta rajattiin myös pois noin 40 % kuntoutuksista, kuten pitkäkestoiset kuntoutukset jollaisia uudelleenkoulutuksena tehdyt kuntoutukset tyypillisesti ovat (kuten alun esimerkkitapaus). Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan kuntoutus kannattaa, jos sillä onnistutaan pidentämään työuraa reilut 1,5 vuotta. Voinee siis kysyä, onko 2–3 vuotta pidentynyttä työuraa pidettävä epäonnistumisena?

Tutkimuksessa esiin nostetut kriittiset havainnot ovat kuitenkin tervetulleita. Tutkimusta tarvitaan ehdottomasti lisää. Työeläkekuntoutuksen keinot ja saamiskriteerit on sangen tiukasti laissa rajattu, ja jos niiden toimivuudessa todetaan puutteita, niitä on kehitettävä vastaamaan tarpeita. Työ ja työelämä muuttuvat nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin, ja työssä jatkamisen tuen – mukaan lukien kuntoutus – on pysyttävä muutoksen mukana. Näin on toki yhteiskunnalliselta kannalta, mutta ajattelen näin myös puhtaasti itsekkäistä syistä: asiakkaidemme lisäksi myös me alan ammattilaiset koemme kuntoutusprosessien onnistumisen palkitsevana. Ja onnistumisen kokemukset tunnetusti tukevat työssä jatkamista!