Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeet kääntyivät pitkän, lähes kymmenen vuotta jatkuneen laskevan trendin jälkeen huolestuttavasti kasvuun. Tämä sai pohtimaan, onko suomalaisten työkyvyssä tai työelämässämme tapahtunut jotakin peruuttamatonta, johon ei ole keinoja vaikuttaa. Olikin ilahduttavaa lukea Lääkärilehdestä Keski-Suomessa tehdystä kokeilusta, jossa työterveyshuolto integroitiin muuhun terveydenhuoltoon potilaiden jatkohoidossa selkäleikkauksen jälkeen. Työterveyshuolto arvioi potilaan työkyvyn ja teki työhönpaluusuunnitelman kahdessa viikossa. Toiminnan seurauksena potilaiden sairauspoissaolot lyhenivät 78:sta 38 päivään verrattuna kahden muun sairaanhoitopiirin lukuihin.
Tulos vahvistaa mielikuvan, joka on vakuutuslääkärinä eläkehakemuksiin perehtyessä monesti tullut mieleen: jos hoito ja kuntoutus olisi ollut aktiivisempaa, olisi ollut mahdollista, ettei hakemusta eläkeyhtiöön olisi koskaan tullutkaan. Poissaolon pitkittyessä työhönpaluun kynnys kasvaa ja ajatukset alkavat kääntyä työelämästä kohti eläkettä. Toisaalta Keski-Suomen kokeilu antaa vahvaa tukea siihen, että aktiivisilla työhönpaluun tukitoimilla voidaan vaikuttaa merkittävästi sairauspoissaolon pituuteen. Työkyvyttömyyteen voi siis vaikuttaa!
Miksi sairauspoissaolot sitten pitkittyvät aina työkyvyttömyyseläkehakemukseen saakka? Työkykyasiat ovat monimutkaisia ja jokainen potilastapaus erilainen, joten yleistäminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Vakuutuslääkärin vinkkelistä näyttää monesti siltä, että hoitoja ja kuntoutustoimenpiteitä ei osata tai ei käynnistetä samanaikaisesti. Aikaa menee ensin tutkimusten odottamiseen, sitten erikoissairaanhoidon hoitojonoihin, seuraavaksi lääkinnälliseen kuntoutukseen ja vasta sitten aletaan miettiä työhönpaluun ja ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Toki prosessi ei aina pitkity, mutta valitettavan usein tämä tulee lausuntoja lukiessa vastaan. Tässä prosessissa on sitten kulunut helposti vuosi, ja ajatusten kääntäminen takaisin työelämään pitkän poissaolon jälkeen voi olla haasteellista.
Miten työkykyyn voisi sitten yrittää vaikuttaa sairauspoissaolon pitkittyessä tai parhaimmillaan jo työkyvyttömyyden uhatessa? Vaikuttamisen keinoja on monia. Parhaimmillaan ne käydään systemaattisesti läpi alkaen työpaikan omista työn muokkaamisen keinoista aina ammatilliseen uudelleenkoulutukseen asti. Myös osa-aikatyöratkaisuja tulisi miettiä nykyistä aktiivisemmin hoitoja ja tutkimuksia odottaessa täyden sairauspäivärahan sijaan. Onhan myös tutkimusnäyttöä siitä, että osa-aikainen työhönpaluu terveydentilalle sopivasti muokattuun työhön edesauttaa työkykyiseksi kuntoutumista.
Tärkeää olisi myös käynnistää kuntoutustoimenpiteet jo tutkimusten ja hoitojen aikana ja miettiä myös ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia, vaikka työhönpaluu ei vielä kajastaisikaan näköpiirissä. Mikään ei estä suunnittelemasta eri työhönpaluun ratkaisuvaihtoehtoja, vaikka diagnoosi ja hoito eivät olisikaan vielä täysin selviä. Näin pidetään myös työntekijän ajatukset työelämässä ja työhönpaluussa, ja parhaimmillaan estetään eläköitymisajatukset tilanteissa, joissa työhönpaluu vielä sopivilla tukitoimilla olisi mahdollista. Helppoa teoriassa, mutta vaikeaa käytännössä. Keski-Suomen malli kuitenkin osoittaa, ettei mahdotonta.
Mitä eri työhönpaluun tukivaihtoehtoja on olemassa ja miten niitä tulisi hyödyntää systemaattisesti? Tule kuulemaan lisää, miten työntekijän työkyvyttömyyteen voi vaikuttaa webinaariimme 29.5. Webinaarissa käymme läpi eri ratkaisuvaihtoehdot osatyökykyisten työssä jatkamisen tukemiseksi.