The New York Times lehti on laskenut presidentti Donald Trumpin twiitanneen virkakautensa aikana 33 kuukaudessa yli 11 000 kertaa, joista yli 5 800 twiitin arvioitiin sisältäneen hyökkäyksen jotain tahoa kohtaan ja yli 2 000 twiitin sisältäneen presidentin omakehua. Lokakuun toinen viikko kuluvana vuonna oli koko Trumpin presidenttikauden aktiivisin, 271 twiittiä.
Hetken hiljaisuus. Oliko siis kyseessä poliittinen hardcore-pamfletti vai maailman sijoitusammattilaisten mitä suurimmalla vakavuudella analysoima uutislähde? On varmaankin mahdotonta löytää vastausta. Presidentin tiedotusmaailmassa pätee nurinkurisuuden laki: kaikki mikä on yleisesti koettu sopimattomaksi tai huonoksi käytökseksi, on ehdottomasti enemmän twiittaamisen arvoista kuin valtiojohtajan perinteinen sovinnollinen asiaviestintä. Voimme päätellä, ettei diplomaattisuus nähtävästi puhuttele presidentin ydinkannattajia millään muotoa.
Vastuullisuus lienee sijoitusmaailman nopeimmin kasvava trendi. Kaikkeen sijoittamiseen on syntymässä oikein toimimisen näkökulma ja vaatimus. Tämä on varmasti yksi parhaista kehityskuluista sijoitusmarkkinoilla vuosikymmeniin – siirrytään kaikessa tekemisessä tunkkaisista huoneilmoista raikkaampiin merituuliin.
Kaikki me sijoittajat siis yritämme jotenkin virallisesti olla parempia ihmisiä. Kuinka sitten sijoittajan pääpoloinen pärjää keskellä tätä loanheiton uutistulvaa, joka aina kääntää vatsan ja vastuullisuuden ympäri, mutta samanaikaisesti nostaa markkinoita yhä korkeampiin tuottoihin? Vilkaisu presidentti Trumpin virkakauden osaketuottoihin (S&P500 +45 %, Dow Jones +50 % ja teknologia Nasdaq +60 %) kertoo paljon. Hieman kärjistettynä voisi ehkä todeta, että tämä koulukiusausviritteinen twiittailuympäristö näyttäisi takaavan markkinoille huipputuotot. Ei siis pidä syyllistyä aloittelijan virheeseen, turhaan moralisointiin pragmaattisen rahan liikkeistä.
Marraskuun 12. päivänä New Yorkin The Economic Clubilla pitämässään puheessa Trump jälleen kysyi, miksi keskuspankki Fed ei ole laskenut korkoja vieläkin alemmas kohti nollaa, jolloin osakemarkkinoiden tuotot olisivat hänen syväanalyysinsä mukaan 25 prosenttia nykyisiä ennätyksiäkin korkeammalla. Ja samaan aikaan suuri joukko maailman sijoittajista totisena miettii, onko kehittyneiden markkinoiden keskuspankkien kyykkykorkopolitiikka jo kasvattanut merkittävän yliarvostuksen lähes kaikkiin sijoitusmaailman markkinahintoihin.
Esimerkiksi S&P500-indeksi on vuoden 2007 finanssikriisiä edeltävästä huipustaan tuottanut yli 110 % , mikä on 2,5 kertaa enemmän kuin yritysten myynninkasvu ja viisi kertaa enemmän kuin talouskasvu samalla periodilla. Toki markkinoiden kiipeämiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin kaistapäinen twiittailu ja paikoin negatiiviset korot – on myös paljon hyviä yhtiöitä, jotka ovat tehneet erinomaisia tuloksia.
Onko presidentti Trump lopulta vain rationaalisesti operoiva poliittinen toimija, joka haluaa varmistaa osakemarkkinoiden nousun ja sitä kautta jatkokautensa vuoden 2020 marraskuussa? Vaalit tulevat olemaan jonkinlainen poliittisen moraalin happotesti: missä menee hyvien käytöstapojen ja arvovallan markkinahinta, tietynlainen rahan ja käytöksen painifinaali. Voitaneen olettaa, että demokraatin valinta seuraavaksi presidentiksi olisi markkinoille kohtalaisen vaikea haaste.
Vastuullisuuden etenemisessä ja twiittailevassa presidentissä on sekin erikoinen yhtymäkohta, että markkinoiden myötätuulessa, nousevassa osakemarkkinassa, on aina selvästi helpompi kehittää uusia teemoja, kuten vastuullista sijoittamista. Kun kenties lähivuosina siirrytään laskukauteen ja vaikeampaan sijoitusympäristöön, siirtyy sijoittajien huomio täysimääräisesti tappioiden sietämiseen ja selviytymiseen. Tästä seuraakin paradoksi ja päänsärky: onko presidentti Trumpin pähkähullu nousevien sijoitustuottojen maailma ollut hedelmällisin ympäristö kehittää vastuullista sijoittamista?
Päällimmäisenä tästä huipputuottojen jaksosta jää mieleen kysymys: mikä lopulta on tuottojen laatu nollakorko-twiittimaailmassa? Vallitseeko nyt oikeasti kaikkien aikojen paras sijoitusympäristö vai onko kaiken yllä jonkinlainen illuusio tulevaisuudesta lainatuista sijoitustuotoista? Jos katsotaan vielä vähän kauemmaksi eteenpäin, ilmastonmuutos on vakavin sukupolvien välinen vastuukysymys. Toisaalta, eikö sitä ole myös ennätyssuuri julkinen ja yksityinen velka, joilla on varmasti ollut vaikutusta all-time-high tasojen saavuttamiseen?
Me täällä Euroopassa voimme vain todeta, että Trump ei ole koko maailman presidentti vaan Yhdysvaltojen presidentti. Pallo, twiitit ja valinnat ovat heillä.