Etätyöstä on puhuttu Suomessa jo vuosia. Monesti olen kuullut sanottavan, että etätyö tulee lisääntymään. Etätyön määrä on lisääntynyt vuosien varrella mutta ei ehkä siinä mittakaavassa, mitä siitä on puhuttu. Etätyön tekeminen ei toki sovi kaikkiin tehtäviin, mutta mm. asiantuntijatyöhön se soveltuu varsin hyvin. Vuoden 2017 Työolobarometrin mukaan viidennes palkansaajista teki etätyötä vähintään kerran kuussa.
Miksi näin? Miksi etätyötä on tehty kuitenkin suhteellisen vähän, vaikka monia töitä olisi voinut yhtä hyvin tehdä muualla kuin työpaikalla? Tähän on varmasti monia syitä, eikä yhtä oikeaa vastausta ole olemassakaan.
Työskennellessäni asiakasrajapinnassa olen kuullut erilaisia tarinoita tai selityksiä etätyön vähäiselle käytölle. On yrityksiä, jotka ovat kieltäneet etätyön sillä verukkeella, että kaikkien tehtävien osalta se ei ole mahdollista, joten tasapuolisuuden vuoksi etätyön tekeminen on kielletty kaikilta. Olen myös kuullut tarinoita, joiden mukaan etätyötä ei saa tehdä, koska ei luoteta työntekijöihin. Toisaalta olen kuullut työntekijöiltä, että he tuntevat syyllisyyttä, kun he tekevät töitä kotona eivätkä ole fyysisesti läsnä työpaikalla. Tämä on paradoksaalista, kun samaan aikaan todetaan, että etätyöpäivät koetaan jopa tehokkaammiksi. Syitä on siis ollut monia.
Etätyökulttuurin muutos etätyötä sallivaksi ja toiminnan muuttuminen etätyötä tukevaksi vaatii tahtoa ja aikaa. Vai vaatiiko?
Nyt kun maailma muuttui hetkessä ja elämme koronaviruksen vuoksi poikkeuksellista aikaa, monessa yrityksessä toimintatavat muuttuivat hetkessä. Oli pakko. Monille yrityksille tuli yhtäkkiä ja arvaamatta tarve luoda puitteet etätyön tekemiseen. Tietohallinto-osastot ovat viime viikkoina olleet paineen alla, kun ne ovat rakentaneet työntekijöille etäyhteyksiä kuntoon, varmistaneet tietosuoja-asioita sekä kouluttaneet henkilöstöä esimerkiksi Teams-ohjelman käyttöön.
Yritykset, jotka aiemmin suhtautuivat skeptisesti etätyöhön tai olivat jopa kieltäneet sen tekemisen, löysivät itsensä määräämästä henkilöstöään etätöihin. Tilanne oli aivan uusi, ja uudet toimintatavat otettiin heti käyttöön.
Miten kauan uusien toimintatapojen mukaan toimitaan? Ovatko uudet toimintatavat tulleet jäädäkseen? Kaikkihan riippuu siitä, mikä on etätyöskentelystä saatujen hyötyjen määrä suhteessa haittoihin. Tämä poikkeustilanne mahdollistaa meille kokemuksiimme perustuvan arvion etätyöskentelyn hyödyistä ja haitoista. Voimme itse kukin testata, miten etätyöskentely oikeasti toimii.
Jos peilaan omaa tilannettani, niin kahden viikon 100-prosenttisen etätyöskentelyni aikana olen huomannut positiivisia asioita; etäyhteyksillä pidetyt palaverit alkavat paremmin ajallaan, palavereissa keskitytään enemmän oleelliseen, keskittymistä vaativat tehtävät onnistuvat paremmin ja luova ympäristö antaa tilaa ajatuksille. Positiivista on ollut myös työmatkoista vapautunut aika sekä oman työn ja taukojen rytmitys. Haittana mainitsisin aitojen kohtaamisten puuttumisen sekä työyhteisön jäsenten että asiakkaiden kanssa. Tilanne luo varmasti myös johtamiseen liittyviä haasteita siirryttäessä laajasti digivetoiseen työympäristöön ja etäjohtamiseen. Omien kokemuksieni pohjalta hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat.
Miten sitten yritykset, joille etätyön salliminen tuli käyttöön pakon edessä? Voiko olla, että niissäkin yrityksissä sekä johdon että henkilöstön kokemukset ovat samansuuntaisia minun kokemusteni kanssa? Jos näin on, niin rohkenen ennustaa, että asiantuntijatyössä ei toki siirrytä totaaliseen etätyöhön, mutta entistä runsaampi etätyön määrä tulee olemaan uusi normaali. Etätyöskentelytapoja tullaan entisestään kehittämään, toiminta tulee tehostumaan eivätkä työntekijätkään enää tunne syyllisyyttä etätyötä tehdessään. Toteutuuko ennusteeni? Aika näyttää.
Itse jatkan etätyöskentelyä ja sen reflektointia, jotta oppisin poikkeustilanteesta jotain uutta ja uusia tapoja tehdä työtäni. Tähän kannustan myös muita samassa tilanteessa olevia.