Me varmalaiset pohdimme parhaillaan, mitä työn muutos tarkoittaa oman työn ja kehittymisen kannalta. Jokaiselle varmalaiselle rakennetaan tämän kevään aikana kolmen vuoden kehittymissuunnitelma, joka perustuu työn muutoksessa tarvittavien valmiuksien tunnistamiseen. Teemaan liittyen meillä oli maaliskuussa ilo saada vieraaksemme futuristi Elina Hiltunen sekä työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Annamari Heikkilä. Hiltusen ja Heikkilän puheenvuorot virittivät minut pohtimaan muutosta ja muutokseen suhtautumista myös ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta.
Terveystalon potilasaineistosta tehdyn tuoreen ennusteen mukaan joka neljännellä 40-45-vuotiaalla suomalaisella on havaittu vähintään yksi riskitekijä, joka kasvattaa todennäköisyyttä pitkiin sairauspoissaoloihin tai jopa työkyvyttömyyteen. Tämä on huolestuttava uutinen. Työkykyä edistävien toimenpiteiden tehostaminen on välttämätöntä. Terveyden ja työkyvyn edistämisen lisäksi myös oman työuran vaihtoehtoisten polkujen hahmotteleminen voi olla paikallaan. Elina Hiltunen kannustaakin meitä kaikkia - olipa kohdallamme työkykyyn liittyviä riskitekijöitä tai ei - ennakoimaan tulevaisuutta ja puhumaan tulevaisuudesta ja sen vaihtoehtoisista skenaarioista. Lisäksi hän muistuttaa huolehtimaan omien taitojen ja osaamisen kehittämisestä: kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin.
Miksi muutos ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien suunnitteleminen on kuitenkin usein vaikeaa? Miksi omasta työstä pidetään sinnitellen kiinni, vaikka nykyisessä tehtävässä olisi terveyssyistä haasteellista jatkaa? Annamari Heikkilän mukaan muutoksen yksi merkittävin este on meille ihmiselle lajityypillinen tapa: välttämiskäyttäytyminen. Muutos tuntuu epämiellyttävältä, pelottavaltakin ja vie meiltä paljon energiaa. Muutos vaatii ponnistelemaan.
Erään kuntoutuskumppanimme arkihavainto on, että pitkän sairausloman jälkeen työkokeilun kautta työhön palaavista suurin osa olisi valmis keskeyttämään työkokeilun ensimmäisen kahden viikon aikana. Niin työläältä ja haastavalta tilanne voi tuntua. Tässä kohden kriittistä on työhön palaajan tukeminen ja kannustaminen. Heikkilä korostaakin, että vaikka ihminen ei voi valita omia tunteitaan ja ajatuksiaan, hän voi kuitenkin vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä ja toimintaansa. Sitä helpottaa se, että tukea on saatavilla. Heikkilän mukaan onnistunut muutos edellyttää työskentelyä kahdella tasolla: rationaalista ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa sekä kokemuksellista tunteiden läpikäymistä ja reflektiokykyä.
Jos oma työ ei sovellu terveydelle, kannattaa rohkeasti lähteä miettimään muita vaihtoehtoja. Asia on hyvä ottaa puheeksi työterveyshuollossa ja oman esimiehen kanssa. Yhteinen keskustelu työpaikan tarjoamista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista yleensä edistää asiaa. Omassa työssä sinnittely voi olla turvallinen ratkaisu, mutta se ei välttämättä kanna kovin pitkälle. Ammatillinen kuntoutus tarjoaa tukea muutoksen polulla niissä tilanteissa, kun uhka työkyvyttömyydestä on olemassa. Muutos voi tuntua möröltä, mutta se voi avata oven parempaan tulevaisuuteen.
Anne Korhonen
Anne Korhonen toimii Varmassa kuntoutuspalvelupäällikkönä. Hänellä on 15 vuoden kokemus ammatillisesta kuntoutuksesta sekä asiantuntija- että esimiestyön näkökulmasta. Annea kiinnostaa työkykyyn ja työurien tukemiseen liittyvät asiat. Myös työeläkekuntoutuksen kehittäminen entistä tuloksekkaampaan suuntaan on lähellä Annen sydäntä.