Koronatilanne aiheutti vaikeasti ennakoitavan tilanteen finanssimarkkinoille. Osakemarkkinoiden lasku oli historiallisen jyrkkä ennen sitä seurannutta toipumisvaihetta. Vahva vakavaraisuus suojasi työeläkevakuuttajia tässäkin äkillisessä markkinamyllerryksessä. Vakavaraisuudet säilyivät hyvällä tasolla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa markkinat heiluvat ja tulevasta ei tiedä - miten eläkevarojen tuotto ja turvaavuus yhdistyy tässä hetkessä?
Vakavarainen kestää yllättäviä riskejä
Työeläkevakuuttajan vakavaraisuutta mitataan sen varojen ja vastuuvelan suhteella, vakavaraisuusasteella. Tuleviin eläkesuorituksiin varataan vastuuvelan verran varoja ja sen päälle tarvitaan vakavaraisuutta. Vakavaraisuudella varaudutaan esimerkiksi sijoitustuottojen heilahteluihin tai ennakoitua suurempiin eläkemenoihin. Mitä enemmän varoja eläkevakuuttajalla on suhteessa sen vastuulla olevien tulevien eläkkeiden nykyarvoon, vastuuvelkaan, sitä vakavaraisempi se on ja sitä paremmin se kestää vaikka riskejä toteutuisikin. Vakavaraisempi työeläkeyhtiö voi myös maksaa korkeampia asiakashyvityksiä.
Vastuullinen toimija karttaa liiallista riskinottoa
Korkeampien tuottojen tavoittelu edellyttää riskinottoa. Toisaalta tuottohakuisuuden on oltava tasapainossa riskinkantokyvyn kanssa. Miten arvioidaan ”sopivan” riskinoton rajat? Työeläkelaitosten vakavaraisuussääntelyllä määritellään työeläkevakuuttamisessa sallittu riskitaso. Sääntelyn tavoitteena on siis toimia kehikkona, jonka avulla puututaan liialliseen riskinottoon.
Sopivan riskinoton arviointi perustuu työeläkelaitoksen sijoitusten riskillisyyden perusteella määräytyvään vakavaraisuusrajaan. Tämä raja määrittää sen, minkä verran varoja tulisi olla vastuuvelan päälle. Mitä riskillisempiä sijoituksia työeläkevakuuttajalla on, sitä korkeampi on vakavaraisuusraja - korkeampi sijoitusriski vaatii siis korkeamman riskipuskurin. Matalampi vastuuvelan ylittävien varojen määrä suhteessa tähän rajaan merkitsee, että työeläkelaitos on ottanut korkeamman riskin suhteessa sen varojen määrään.
Lainsäädännön rajoitteet vakavaraisuudelle ovat vain viimeinen varmistus. Työeläkevakuuttajilla on riskienhallinnan ja päätöksenteon tukena omia analyysejä ja malleja vakavaraisuustarpeen arviointiin.
Valvoja varmistaa riittävän varautumisen
Valvojan tehtävänä on varmistaa, että työeläkelaitoksen tuottohakuisuus on jatkuvasti tasapainossa riskinkantokyvyn kanssa. Työeläkevakuuttaja voi turvata vakavaraisuutta riskiä alentamalla, esimerkiksi osakepainoa keventämällä. Mikäli vakavaraisuuspääoma jollakin hetkellä alittaa vakavaraisuusrajan, työeläkelaitos on ylittänyt sallitun riskinoton tason ja siitä seuraa valvonnallisia toimenpiteitä. Vaikka vastuut ovat edelleen katettuina, valvojan mekanismi puuttuu liialliseen riskinottoon suhteessa riskinkantokykyyn. Jos vakavaraisuusraja alittuu vuoden lopussa, vakavaraisuustilanne ei salli myöskään voitonjakoa eli asiakashyvityksiä ei voi maksaa.
Vastuut ja riskit kannetaan yhdessä
Eläkeyhtiön perustehtävä on turvata eläkkeet. Sen sitoumukset ulottuvat vuosikymmenien päähän ja vakuutettujen etujen turvaamisen kannalta olennaista on varojen riittävyys pidemmällä aikajänteellä. Lyhyet markkinaheilahdukset kannetaan vahvalla vakavaraisuudella ja ne ovatkin toissijaisia suhteessa pitkän aikavälin tuottoon. Eläkevakuutusmaksujen nousua voidaan hillitä eläkevarojen tuottavalla sijoittamisella, mikä edellyttää hallittua riskinottoa sijoitustoiminnassa.
Viime kädessä vastuu eläkkeiden maksamisesta kannetaan yhdessä - jos yksi eläkevakuuttaja ei selviydy, muut vastaavat sen vastuulla olevista eläkkeistä. Näin ollen tuottohakuisuuden on oltava kaikilla toimijoilla tasapainossa riskinkantokyvyn kanssa ja yhteiset pelisäännöt, jotka määrittävät sallitun riskitason, ovat tärkeät. Vastuullisella ja pitkäjänteisellä toiminnalla turvataan eläkkeet.
Vastuullinen Varma vaalii vakavaraisuutta
Varman vakavaraisuus koronakriisiin lähdettäessä oli vahva. Puskurit pehmensivät kurssilaskujen vaikutuksia ja loivat turvaa eläkevaroille. Vastuullisuus merkitsi meille tässäkin tilanteessa ennen kaikkea vakavaraisuuden turvaamista riskitasoa laskemalla. Eläkesijoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa, johon mahtuu monenlaisia ylämäkiä ja alamäkiä, yksittäiset kvartaalit eivät ratkaise.
Työllisyys ja talouskasvu on ennen kaikkea tulevien eläkkeiden turva. Se vaikuttaa niin sijoitustuottoihin kuin tuleviin eläkemaksuihinkin, joilla kuitenkin pääosa tulevista eläkkeistä rahoitetaan. Koronahäiriö vaikuttaa vakavasti talouteen, näkymä siitä tuleeko siitä tilapäinen häiriö vai pidempiaikainen taantuma vaikuttaa ratkaisevasti näihin kehityskulkuihin.