Työterveyshuollon potilastietojärjestelmien tieto hyötykäyttöön työkyvyn tukemisessa

Työterveyshuollon potilastietojärjestelmiin kertyy runsaasti työkykyyn liittyvää tietoa terveystarkastuksista, sairaudenhoitokäynneiltä ja tutkimuksista. Tätä tietovarantoa hyödynnetään vielä toistaiseksi vaihtelevasti työkyvyttömyyden uhan tunnistamisessa. Laajimmin käytössä työkyvyttömyysriskien tunnistamisessa lienee sairauspoissaoloseuranta. Kertyvää tietoa voisi kuitenkin hyödyntää laajemminkin työterveyshuollon keskeisimpien tehtävien toteutuksessa – työkyvyn tukemisessa.

Uusi avaus tämän raakadatan hyödyntämiseen tehtiin tuoreessa työterveystoiminnan vaikuttavuuteen pureutuvassa hankkeessa, jonka osana tein väitöskirjani. Aiheeni oli työterveyshuollon sairaanhoidon palveluita paljon käyttävät potilaat – suurkuluttajat tai suurkäyttäjät – ja heidän työkyvyttömyytensä. Aineistona käytettiin potilaskertomustietoa ja siihen yhdistettiin Eläketurvakeskuksen rekisteriaineistoa eläkepäätöksistä.  

Työterveyshuollon sairaanhoidon suurkuluttajilla on lisääntynyt riski pitkille sairauspoissaoloille sekä työkyvyttömyyseläkkeille

Tutkimuksessa havaittiin, että työterveyshuollon sairaanhoidon suurkuluttajilla on lisääntynyt riski pitkille sairauspoissaoloille sekä työkyvyttömyyseläkkeille. Erityisen mielenkiintoinen havainto oli se, että henkilöillä, jotka olivat suurkuluttajia vain yhtenä vuonna, oli lisääntynyt riski pitkille sairauspoissaoloille, ja myös heidän todennäköisyytensä päätyä työkyvyttömyyseläke-etuuden saajaksi oli kasvanut vielä seuraavina vuosina. Vaikka näiden henkilöiden käynnit työterveyshuollossa vähenivät, osalla heistä jatkuivat haasteet, jotka johtivat työkyvyttömyyteen.

Toisaalta, henkilöillä, jotka olivat suurkuluttajia useana peräkkäisenä vuotena, hyödynnettiin satunnaisia suurkuluttajia enemmän muita eläkemuotoja (kuten osatyökyvyttömyyseläke, määräaikainen kuntoutustuki ja osakuntoutustuki) ja ammatillista kuntoutusta kuin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Näillä pysyvillä suurkuluttajilla oli myös useammin työterveysneuvotteluita työnantajan kanssa kuin satunnaisilla suurkuluttajilla, mutta silti yllättävän vähän suhteessa poissaolojen määrään ja pituuteen.

Työterveyshuollon sairaanhoidon runsas käyttö - yhtenäkin vuonna - on merkki, joka tulisi tunnistaa työterveyshuolloissa, ja näiden henkilöiden kokonaistilanne tulisi arvioida. Aiemmat tutkimukset perusterveydenhuollosta viittaavat siihen, että suurkuluttajuuteen liittyy esimerkiksi heikosti tunnistettua masennusta sekä monisairastavuutta. Suurkäyttäjien kohdalla olisi syytä tehdä perusteellinen arvio sairauksista ja niiden hoidosta sekä kuntoutuksen tarpeista ja työkyvystä. Kuntoutustoimia – lääkinnällisiä ja ammatillisia – hyödynnetään laajalti usein vasta melko lähellä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä, mutta varhaisempi kuntoutus mahdollistaisi todennäköisesti laajemman valikoiman vaihtoehtoja ratkaista työkykyongelma.

Varhaisempi kuntoutus mahdollistaisi todennäköisesti laajemman valikoiman vaihtoehtoja ratkaista työkykyongelma

Palveluiden suurkäyttäjyys on yksi merkki automaattisesti kertyvästä potilaskertomusdatasta, joka voi tarjota meille uuden mahdollisuuden työkyvyttömyyden uhan tunnistamiseen ja täydentää olemassa olevia tapoja. Tämäkään indikaattori ei toimi yksinään, ja työkyvyn tuen tarpeen tunnistamisessa useiden keinojen yhdistelmä tuonee parhaan tuloksen. Kaikki varhaiset työkyvyttömyyden merkit eivät myöskään ilmene terveydenhuollossa ja siksi nämä keinot ovat täydentäviä työpaikan varhaisen tuen malleille. Suurkuluttajuus voi kuitenkin mahdollisesti olla varhaisempi indikaattori kuin sairauspoissaolot, mutta tämä vaatii lisätutkimuksia.

Työterveyshuollon sairaanhoidon palveluiden runsas käyttö on yksi esimerkki työterveyshuollon tietojärjestelmiin jatkuvasti kertyvästä tiedosta, jota voidaan hyödyntää työkyvyn tukemisessa. Työnantajan on mahdollista ehdottaa tällaisen indikaattorin käyttämistä työterveyshuollon prosesseissa. Työkyvyttömyyden uhan tunnistamiseen käytettävien menetelmien ja työkalujen tulisi pohjata tieteellisen näyttöön – jos mahdollista. Työterveyshuollossa tehtävä tutkimus mahdollistaa näyttöön perustuvan toiminnan, ja silloin myös tunnistamisen etiikkaa ja merkitystä tulee arvioitua perusteellisesti.

Tiia Reho

Asiantuntijalääkäri

Tiia Reho on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on työkokemusta sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy opetuksen, tutkimuksen, asiantuntijatyön sekä käytännön työn kautta. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu puutarha- ja luontoharrastuksissa.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä