Jo usean kuukauden ajan talousmedian huulilla on pyörinyt merkillinen sana taloustieteen historiasta – inflaatio. Runsaan 10 vuoden deflaationvastaisen taistelun jälkeen, inflaatio näyttää palanneen koronapandemian massiivisten elvytystoimien avittamana suurella ryminällä näyttämölle, eikä kiihtyvä hintojen nousu itsessään pitäisi olla kenellekään suuri yllätys.
Inflaation kiihtymisen kesto ja heijastusvaikutukset ovat merkittäviä kysymyksiä talouspolitiikan ja rahoitusmarkkinoiden kannalta. Se, kuinka keskuspankit inflaation kiihtymiseen reagoivat, sanelee tulevina vuosina pitkälti finanssimarkkinoiden kehityksen ja finanssipoliittisen liikkumavaran. Näin ollen näkemys siitä, kuinka sitkeäksi ilmiöksi inflaation kiihtyminen osoittautuu, ja kuinka pitkään keskuspankit tavoitetasoa nopeampaa inflaatiota sietävät, on hyvin tärkeää.
Kapasiteetin pullonkaulat, sulkutoimet ja massiivinen elvytys nostavat hintoja
Lyhyellä aikavälillä yksi täysin päälaelleen kääntynyt asia on tavaroiden ja palvelujen tuotannon kapasiteettiongelmat. Kysynnän ja tarjonnan hetkellistä epäsuhtaa ylläpitävät nyt länsimaissa vauhdikkaasti edistyvät rokotukset, jotka lisäävät erityisesti palvelujen kysyntää ja niiden hintojen nousua. Huhtikuussa Yhdysvaltain kiihtyvää inflaatiovauhtia nostivatkin erityisesti käytettyjen autojen, lentolippujen ja hotellien kohonneet hinnat eli koronapandemian aiheuttamien tarjontashokkien luomat pullonkaulat. Talouksien avaaminen vauhdittaa todennäköisesti hintojen nousua vielä lähikuukausina, mutta vähitellen lisääntyvän tarjonnan odotetaan hillitsevän hintojen nousuvauhtia.
Sulkutoimien lisäksi kysyntää ja inflaatiopaineita lisää massiivinen elvytys erityisesti Yhdysvalloissa, missä kotitalouksien säästöt ovat kasvaneet pandemian aikana poikkeuksellisen suuriksi. Näiden ylimääräisten säästöjen ennakoidaan purkautuvan osin kulutukseen, kun ravintolat, hotellit ja muut vapaa-ajan viettoon tarkoitetut palvelut avautuvat koronarajoituksista. Myös Euroopassa kotitaloudet ovat kasvattaneet säästämistä poikkeuksellisen paljon kulutusmahdollisuuksien ollessa rajallisia, mutta ylimääräisten säästöjen mittakaava on astetta Yhdysvaltoja maltillisempi.
Rahapolitiikan linjaukset aiempaa inflatorisempia
Yhdysvaltain keskuspankin Fedin uusi rahapoliittinen strategia tarkoittaa sitä, että keskuspankin sietokyky aiempaa korkeampaa inflaatiota kohtaan on aiempaa suurempi. Fed on kertonut sallivansa jonkin verran tavoitetasoa nopeamman inflaation, mikäli sen katsotaan olevan väliaikainen ilmiö. Tämän lisäksi Fed haluaa nähdä, että työmarkkinat elpyvät kunnolla, ennen kuin rahapolitiikan virityksiä aletaan kiristämään. Näin ollen keskuspankki ottaa tietoisesti riskin, että se on rahapolitiikan virityksissään ”myöhässä”. Tämä voi johtaa aiempia suhdannesyklejä voimakkaampaan inflaation kiihtymiseen, ja aikanaan toteutettava rahapolitiikan kiristys on mittaluokaltaan suurempi. Mittaluokaltaan täysin poikkeuksellinen finanssipoliittinen elvytys vahvasti kasvavassa taloudessa tekee keskuspankin tehtävästä vielä astetta haastavamman.
Työmarkkinoiden elpyminen koronakuopasta vie aikaa
Työmarkkinoiden elpyminen koronakuopasta on yhä pahasti kesken. Vaikka tilanne on parantunut, vie vielä pitkään ennen kuin työmarkkinat ovat elpyneet koronapandemiaa edeltävälle tasolle. Toisaalta koronaelvytyksellä näyttää olevan erikoisia vaikutuksia erityisesti Yhdysvalloissa, missä ylimääräiset työttömyyskorvaukset ylittävät matalapalkka-alojen ansiotason, ja näin rajoittavat työvoiman tarjontaa korkeasta työttömyydestä huolimatta. Työvoiman tarjontaa heikentävät myös mm. päivähoitopaikkojen ja koulujen hidas avautuminen. Heikohkon työvoiman tarjonnan vuoksi palkkainflaatio on nostanut päätään yllättävän nopeasti. Tässäkin ilmiössä on luultavasti monia vinouttavia tilapäisiä tekijöitä, mutta riskinä on, että odotukset uusista tukimuodoista pitävät työn tarjontaa rajallisena ja vauhdittavat palkkainflaatiota.
Kauppasodassa rauhallisempi vaihe
Lisääntyneet protektionistiset pyrkimykset, kuten tuontitullit, ja orastavan deglobalisaation merkit kuten tuotannon siirtyminen takaisin yrityksen kotimaahan, ovat nostaneet viime vuosina tuotantokustannuksia. Vaikka tämän liikkeen globaali johtaja Donald Trump hävisi presidentinvaalit, ovat nämä paineet yhä olemassa suurvaltojen kilpailun kiristyessä. Uuden tasapainon löytyminen globaaleissa arvoketjuissa vie aikaa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei varsinkaan tuontitulleihin suunnitella nyt Yhdysvalloissa uusia korotuksia.
Väestön vanheneminen hillitsee inflaatiota
Yksi asia, jonka muuttaminen edes keskipitkällä aikavälillä on haastavaa, on työikäisen väestön supistuminen kehittyneissä talouksissa. Vaikka ikääntymisen vaikutuksista inflaatioon on väitelty pitkään, on valtavirran näkemys se, että väestön ikääntyminen vähentää taloudellista aktiviteettia ja palkkainflaatiopaineita, jonka vuoksi ikääntymisen vaikutus inflaatioon on negatiivinen. Näin ollen yksi tärkeä rakenteellinen tekijä, joka hillitsee inflaatiota, ei ole häviämässä mihinkään.
Myös ilmastonmuutoksella on inflatorisia vaikutuksia
Ilmastonmuutos on pitkäkestoinen ilmiö, jonka vaikutukset ovat ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä inflatorisia. Siirtyminen hiilineutraaliin talouteen aiheuttaa lyhyellä aikavälillä kustannuksia ja merkittävää kysyntää rajallisille resursseille mm. digitalisaation, liikenteen sähköistämisen ja energiatehokkaamman rakentamisen vuoksi (mm. useat metallit). Rakenteellinen muutos on todennäköisesti pitkäkestoista, mutta toisaalta lopputulos saattaa olla siirtymä paitsi päästöttömään, myös edullisempaan energiaan, kuten aurinko- ja tuulivoimaan.
Krooninen riippuvuus elvytyksestä on suurin inflaatioriski
Mikä on sitten johtopäätös näiden tekijöiden inflaatiovaikutuksesta? Uskon, että argumentit inflaation tilapäiseen kiihtymiseen ja hintojen nousun vähittäiseen rauhoittumiseen tulevina vuosina ovat melko perusteltuja. Tuotannon pullonkaulojen, koronarajoitusten höllentämisen ja koronaelvytyksen vaikutukset ovat suurella todennäköisyydellä tilapäisiä, vaikka voivatkin aiheuttaa välillisiä heijastusvaikutuksia vuosina 2021-2022. Samaan aikaan väestön vanhenemisen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset saattavat kumota toisensa, vaikka jälkimmäinen on koronakriisin ja Yhdysvaltain vallanvaihdon ansiosta saanut lisää vauhtia. Kansainvälisessä kaupassa ei sen sijaan ole odotettavissa välittömiä inflatorisia toimia, vaan kustannuksia nostavia tuontitulleja saatetaan purkaa lähiaikoina.
Suurimmat riskit liittyvät mielestäni massiivisen elvytyksen ja rahapolitiikan strategiamuutosten vaikutukseen. Niillä saattaa olla kauaskantoisempia vaikutuksia, mikäli uudet päättäjäsukupolvet suhtautuvat inflaatioriskeihin vähättelevästi ja perustavat politiikkansa oletukseen lainarahasta, joka on ikuisesti ilmaisesta. Inflaation kiihtyessä kiusaus yhä useampien etuustasojen indeksoimisesta elinkustannusindeksiin kasvaa ja itseään ruokkiva, inflatorinen mekanismi on valmis. Tällöin pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset todennäköisesti myös nostavat palkankorotusvaatimuksia.
Mikäli nämä voimat nostavat inflaatio-odotukset selvästi yli keskuspankkien tavoitetason, on riskinä tuntuva rahapoliittinen kiristys tilanteessa, jossa talouskasvu on jo hidastumassa. Se ei ole toivottava skenaario maailmassa, jonka elinvoimaa on tekohengitetty pitkään hyvin edullisella velkarahalla.