Arvostettu työterveysalan tieteellinen lehti Scandinavian Journal of Work Environment and Health julkaisi joulukuussa 2021 hollantilaisen tutkimusryhmän raportin, joka pyrkii antamaan vastauksia poikkeuksellisen kunnianhimoisella tavalla.
Tutkimusryhmä päätti tehdä ensin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, joka vastaa kysymykseen, mikä saa yleisistä mielenterveysongelmista kärsivän pysymään töissä. Systemaattinen katsaus on todistusarvoltaan painavampi kuin yksittäinen tutkimus. Se vetää ennalta määritetyin kriteerein yhteen tiettyyn kysymykseen liittyvän korkealaatuisen ja oleellisen todistusaineiston jo aiemmin tuotetusta tiedosta.
Hollantilaisryhmä meni vielä harppauksen pidemmälle ja laajensi tutkimusmenetelmiään rakentamalla mallin, joka pyrki vastaamaan kysymyksiin mikä toimii, kenelle, missä olosuhteissa ja miten.
Katsaukseen sisällytettiin tutkimukset, joissa oli mukana mielialaoireita kyselyssä raportoineita henkilöitä tai masennus- tai ahdistusdiagnoosin saaneita. Näin saatiin mukaan usein viimeiseen asti työssään sinnittelijät, joiden vaikeuksista työnantaja tai työterveyshuolto ei välttämättä tiedä.
Tutkimuksen tuloksena eri aihealueilta löytyi tukku tekijöitä ja toimia, jotka edistävät joko työssä suoriutumista tai mahdollisuuksia pysyä työssä mielenterveysongelmista huolimatta:
1. Työilmapiiri
Työssä pysymistä edistää avoin työilmapiiri sekä luottamuksellinen suhde esihenkilöön.
2. Sosiaalinen tuki
Sekä työssä suoriutumista että pysymistä edistävät riittävä ja oikea-aikainen tuki erityisesti esihenkilöltä, mutta myös työkavereilta.
3. Koetut työn piirteet
Hallittavissa oleva työkuormitus ja työaika sekä työn muokkaukset parantavat mahdollisuuksia pysyä työssä.
4. Yksilölliset hallintakeinot (coping)
Hallintakeinojen ja kognitiivisten strategioiden parantamiseen tähtäävä psykologin ohjaus edistää työssä pysymistä ja työssä suoriutumista.
5. Terveydentila
Työssä pysymistä edistää hyväksi koettu terveys ja heikentää samanaikaiset muut sairaudet. Stressin vähentämiseen suunnatut harjoitusohjelmat, oireiden hallintaa parantavat interventiot ja psykoterapia edistävät työssä suoriutumista. Psykoterapia ja lääkehoito edistävät työssä pysymistä.
6. Elämäntilanne
Esimerkiksi yrittäjyys ja aviossa olo lisäävät mahdollisuuksia pysyä työssä. Ongelmat työn ulkopuolella voivat johtaa sairauspoissaoloihin.
Mitä vastauksia hollantilaistutkijoiden katsaus meille antaa? Vaikka esille tuli tuttuja asioita, voimme ainakin päätellä, että tarvitsemme yhtä lailla työyhteisöön kohdistuvia kuin yksilölle räätälöityjä toimia.
Tuloksissa yksilöön kohdistuvat toimet korostuvat. Tutkimustieto on vinoutunutta johtuen siitä, että yksilöön kohdistuvia toimia on tutkittu enemmän kuin työyhteisöön kohdistuvia. Näin siitä huolimatta, että laaja tutkimusnäyttö on osoittanut työhön liittyvät syyt merkittäväksi, kun on tutkittu niiden vaikutusta työhön osallistumiseen. Mutta vaikka työympäristö olisi niin ihanteellinen kuin kuvitella saattaa, työntekijät kaikkine piirteineen ja murheineen ovat osa sitä. Yksilön tuelle tulee olemaan jatkossakin tarvetta. Valinta ei siis ole ”joko tai” vaan ”sekä että”.
Tulokset vahvistavat työpaikan roolia ja samalla vastuuta sekä tukea työntekijää että kehittää työympäristöä hyvää mielenterveyttä edistävään suuntaan. Esimiehet ovat etulinjassa ja tarvitsevat koulutusta. Painopiste pitäisi olla työyhteisöä kehittävässä ennaltaehkäisevässä työssä niin organisaatio- kuin tiimitasolla.
Työterveyshuollon rooli työpaikan kumppanina tulee vahvasti esille. Työterveyshuollon osallistumista ja osaamista työyhteisötason kehittämiseen on varaa lisätä. Näin voi tapahtuakin, jos työpaikoille siitä koituva hyöty tulisi näkyväksi.
Viime aikoina keskustelua ja myös kriittisiä äänenpainoja on herättänyt voimakkaasti lisääntynyt lyhytterapiapalvelujen tarjoaminen työpaikoille. Niille on hollantilaiskatsauksenkin mukaan paikkansa, etenkin jos luotamme, että terapia kohdentuu oikein, eli sitä tarjotaan siihen soveltuville ja sen tarpeessa oleville henkilöille. Rajallisten resurssien maailmassa ei voi kuitenkaan muuta kuin olla huolissaan siitä, että työyhteisön kehittäminen jää entistä enemmän yksilölähtöisen tuen jalkoihin. Keinoiksi ei välttämättä valita vaikuttavimpia, vaan niitä, jotka on helpointa ottaa käyttöön.
Sairaus- ja oirelähtöisellä tutkimuksella ei saada riittäviä vastauksia kysymykseen, mitä yhteiskunnassa pitäisi ensisijaisesti tehdä, kun pyritään parantamaan mielenterveyttä. Laajentamalla näkökulmaa sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin, päästäneen ilmiön juurisyihin. Työpaikalla kohdataan myös sellaisia haasteita, joihin työpaikan keinoin ei pystytä vastaamaan. Tarjolla on kuitenkin paljon mielekästä työpaikkatason ennaltaehkäisevää ja reagoivaa tekemistä, joka tukee työntekijöiden mielenterveyttä. Osa on jopa tieteellisesti vaikuttavaksi osoitettua.
Työpaikoille ja työterveyshuolloille erinomaisen tietopankin tarjoaa Mielenterveyden tuen työkalupakki, johon Työterveyslaitos on koonnut keinoja mielenterveydestä huolehtimiseen ennaltaehkäisevästi. Niiden avulla menemme oikeaan suuntaan matkalla kohti maailman parasta työelämää.
Kirsi Karvala
Kirsi Karvala on työurallaan työskennellyt lääkärinä, tutkijana, asiantuntijana ja kouluttajana. Kiinnostuksen kohteena on yhteiskunnalliset ilmiöt, erityisesti hyvinvointiin, työkykyyn ja työssä jatkamiseen liittyvät kysymykset. Kirsille on tärkeää, että eläke- ja kuntoutusratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja samanlaisia kaikille samassa tilanteessa oleville hakijoille. Kirsi on taustaltaan työterveyshuollon erikoislääkäri ja työlääketieteen dosentti.