Helsingin yliopiston henkilökunta sai mindfulness-valmennuksesta työkaluja selättää stressiä ja keskittyä olennaiseen.
Akateemisessa maailmassa kilpaillaan rahasta, meriiteistä, tutkimuksista ja selviämisestä vähenevien resurssien keskellä. Paineista kärsivät yhtä lailla tutkimus- ja opetus- kuin hallinnon henkilöstönkin.
Valtaosa yliopistolaisista on työhönsä äärimmäisen sitoutunutta, mutta kun työn luonne ja määrä muuttuvat, työkykyjohtaminen nousee arvoonsa.
– On löydettävä uusia keinoja priorisoida, keskittyä olennaiseen ja myös palautua työstä. Mindfulness-valmennus on ollut yksi käytännön työväline, jolla meillä on tuettu aivotyöläisten työssä jaksamista, työhyvinvoinnin asiantuntija Hannele Rönkkö Helsingin yliopiston työhyvinvointiyksiköstä sanoo.
Lähes kaksi kuukautta kestäviä Mindfulness-valmennuksia on järjestetty jo kaksi. Kolmas toteutuu tänä keväänä. Kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet mukaan.
Ryhmät tapaavat kuudesti. Lisäksi jokainen ryhmäläinen sitoutuu tekemään mindfulness-harjoituksia päivittäin itsekseen.
– Valmennuksiin osallistuneet ovat kertoneet muun muassa stressinhallintansa, hetkeen pysähtymisen taitonsa, itsetuntemuksensa ja itsearvostuksensa lisääntyneen valmennuksen aikana. He huomasivat myös keskittymiskykynsä, unen laatunsa ja rentoutumiskykynsä parantuneen, sanoo valmennukset vetänyt pedagoginen yliopistolehtori Saara Repo Helsingin yliopistosta.
Filosofian tohtori Repo myös räätälöi valmennukset yliopiston tarpeisiin.
Repo tutki mindfulness-valmennukseen osallistuneiden ja vertailuryhmän hyvinvointia ja stressitasoja ennen ja jälkeen valmennuksen. Erot ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä.
Mielenlihasten treeni
Mindfulness on alunperin kivun- ja stressinhoidon hallintaan kehitetty menetelmä. Ideana on oppia suhtautumaan tuntemuksiinsa hyväksyvästi ja tuomisematta. Tavoitteena ei ole muuttaa senhetkistä asioiden tilaa, vaan olla läsnä kulloisessakin hetkessä.
– Mindfulness-harjoituksissa ei koeteta mennä pakoon omia ajatuksia ja tunteita, vaan harjoitellaan hyväksymään ne. Harjoittelun ansiosta oppii havahtumaan nopeammin esimerkiksi stressireaktioihinsa, jolloin ymmärtää pitää vaikka pienen tauon työssään. Joku voi huomata moittivansa itseään mielessään saamattomaksi, vaikka todellisuudessa tekee parhaansa niissä olosuhteissa. Kun on tietoisesti läsnä omassa elämässään, olo on täydempi ja onnellisempi. Sen on todistanut Harvardin yliopistonkin tekemä tutkimus, Repo tiivistää valmennuksen antia.
Helsingin yliopiston valmennuksissa on saatu hyviä tuloksia. Saara Revosta olisi mielenkiintoista vertailla, miten valmennus toimii muissa organisaatioissa. Kaksivuotisen mindfulness-peruskoulutuksen ja ohjaajakoulutuksen suorittanut Repo uskoo myös muiden tietotyötä tekevien organisaatioiden hyötyvän vastaavanlaisista valmennuksista.
– Tämä valmennus on yksi keino työhyvinvoinnin parantamiseen. Se sopii sellaisille, jotka ovat valmiita tutkimaan, minkälaisia ajatusrakennelmia omassa päässä liikkuu. Harjoittelussa pureudutaan omaan itseen vahvasti, eikä se välttämättä sovi sellaiselle, jolla on elämässään sillä hetkellä suuria akuutteja kriisejä. Osallistuminen valmennukseen pitääkin olla vapaaehtoista, eikä työnantajan määräämää, Saara Repo ohjeistaa valmennuksia työpaikoilleen suunnittelevia.
Teksti: Leena Filpus
Saara Revon kuva: Mikko Hannula