Työn mielekkyys ja työkyky kulkevat käsikynkkää. Muuttuvassa työelämässä työkyvyn johtaminen on entistä enemmän myös työntekijän itsensä vastuulla. Esimiehiäkin tarvitaan auttamaan työntekijöitä kukoistamaan.
Kuinka luodaan Suomi, joka houkuttelee investoimaan? Entä sellaista työtä ja työpaikkoja, joissa työurat pitenevät? Miten työelämän ja esimiestyönkin on muututtava, jotta ihmiset pysyvät työelämän muutostahdissa mukana?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat Varman pääekonomisti Katja Bjerstedt ja asiantuntijalääkäri Tanja Rokkanen Varman Työkykyjohtamisen opintopolku –tapahtumassa kesäkuun alussa.
Pienenä maana Suomi tarvitsee vahvaa vientiä pärjätäkseen. Finanssikriisin jälkeen emme ole kuitenkaan päässeet vastaavalla tavalla nousu-uralle kuin kilpailijamaamme. Vanhat strategiat eivät enää toimi.
Työ, pääomat ja tuottavuus ovat talouskasvun edellytyksiä, mutta toimiakseen ne vaativat uudistuvaa työelämää.
– Meillä puhutaan yllättävän vähän siitä, miten työn tuottavuutta voidaan kehittää, vaikka se on ratkaisevan olennaista talouskasvun kannalta, Bjerstedt sanoo.
Yksi suurimmista pulmistamme on työikäisten määrän väheneminen ja ikääntyvä kansa. Työuria onkin saatava pidemmiksi. Sen eteen myös Varma eläkeyhtiönä tekee töitä.
Vaikka talouskehitys on pitkään ollut huono ja epävarmuutta on edelleen, Bjerstedt näkee, että Nokia-klusterin raunioilta on nousemassa valopilkkuja.
– On nähtävissä pieniä, vahvistuvia virtoja. Esimerkiksi palveluviennissä on mahdollisuuksia. Rakennemuutos ottaa aikansa.
Työkyky laajasti katsottuna
Työelämä on suuressa muutoksessa. Menestymisen kannalta ratkaisevaa on työpaikoilla, yksittäisissä yrityksissä tehtävä työ. Sen kehittämiseen on panostettava. Työkyky, niin ikääntyneiden kuin nuorempien, on muutoksessa avainasemassa.
Tanja Rokkanen muistuttaa, että työkyky on ymmärrettävä laaja-alaisesti. Ei vain perinteiseen tapaan lääketieteen kannalta, sairauskeskeisesti. Toimintakykyä on mietittävä myös suhteessa työn vaatimuksiin sekä yksilön, yhteisön ja toimintaympäristön muodostamana systeeminä.
Kun työkyky käsitetään laaja-alaisesti, mahdollisiin ongelmiinkin havahdutaan jo ennen niiden syntyä.
Tärkeä työkyvyn osatekijä on työn mielekkääksi kokemisen tunteet. Kun ihminen kokee, että hän saa vaikuttaa työhönsä ja sen tekemiseen ja organisoimiseen, hän on myös tehokkaampi ja onnellisempi. Tähän on jo havahduttu osassa yrityksiä.
Nämä yritykset panostavat ja kannustavat itseohjautuvuuteen eli työntekijöiden kykyyn ohjata omaa työntekoaan ja oppia siinä samalla. Sen sijaan, että esimiehet sanovat, miten työntekijöiden pitää organisoida työnsä, työntekijät ryhtyvätkin itse suunnittelemaan työn tekemisen tapoja. Se on prosessi, jossa valta siirtyy johtajilta työntekijöille, joten koko yrityksen rakennekin joutuu luupin alle.
Muutoksen jarrut
Työhön ja siinä tapahtuviin muutoksiin onkin osattava suhtautua avarakatseisesti. Useimmiten me pystymme uudistumaan, kun saamme siihen riittävästi tukea. Kykenemme muuttamaan ajattelutapaamme suhteessa työhön, joustamaan ja innostumaankin.
Tanja Rokkanen herätti kuitenkin ajattelemaan myös sitä, että osalle työväestöstä työelämän uudet vaatimukset ovat liian suuria.
Herkästi ajatellaan myös, että uuden työn tekijät ovat nuoria, kunnianhimoisia ja terveitä. Se ei ole reaalimaailmaa. Ihmiset myös sairastuvat, ja heidän elämäntilanteensa muuttuu.
– Miten tuetaan yli 55-vuotiaan osatyökykyisen itseohjautuvuutta, jos hän joutuu olemaan osaamisensa äärirajoilla koko ajan? Kuka toteuttaa oikeasti varhaista välittämistä itseohjautuvissa organisaatioissa? Sitä ei voi laskea työkavereiden varaan. Se on lähiesimiehen tehtävä.
– Rakenteet on mietittävä uusiksi senkin vuoksi, että moni työskentelee vuokratyöfirmojen kautta. Varsinainen esimieshän on silloin vuokratyötä välittävässä yrityksessä. He eivät ole näkemässä, miten yksilö pärjää, Rokkanen muistutti.
Teksti: Leena Filpus
Kuvat: Juha Salminen