Vaatepuu vei puolivahingossa yrittäjäksi

Viitisen vuotta sitten Soile-Maria Linnemäki lajitteli vaatekaappinsa sisältöä kolmeen kasaan: nämä pidän, nämä annan pois, näitä ei voi enää käyttää. Vääntyneet saumat ja parissa pesussa pilalle menneet kankaat kasvattivat vauhdilla viimeistä kasaa, mikä herätti Linnemäen.

- Mietin, miten voin olla osa jotain niin hullua asiaa kuin pikamuoti.

Linnemäki halusi alkaa suosia laadukkaita ja kestäviä vaatteita, mutta ne olivat turhan hintavia äitiyslomalaiselle. Silloin hän löysi Suomen ensimmäisen vaatelainaamon, josta pystyi lainaamaan laadukkaita ja kiinnostavia vaatteita. Linnemäki ihastui konseptiin.

- Tajusin, kuinka paljon pukeutumisella voi tuoda arkeen laatua ja iloa. Minulle tuli tarve saada asia leviämään.

Tammikuussa 2014 äitiyslomalla ollut Linnemäki avasi kotikaupunkiinsa Järvenpäähän pienen vaatelainaamon, Vaatepuun. Se oli enemmän harrastus kuin työtä – oli ihanaa päästä kerran viikossa vaippa-arjesta muiden naisten pariin.

Vanhempainvapaan jälkeen Linnemäki palasi työhönsä sosiaali- ja terveysalan järjestöön, ja jatkoi Vaatepuun pyörittämistä osa-aikaisesti toiminimellä.

- Olen aina ollut maailmanparantaja. Merkityksellisyys on tekemisessäni kaiken a ja o, ja työ järjestössä oli unelmieni työ. Näin siellä konkreettisesti työni vaikuttavuuden.

Mutta Vaatepuu lähti nopeasti kasvuun.

- Järvenpää oli hyvä paikka kokeilla uutta. Siellä sai näkyvyyttä helpommin kuin isoissa kaupungeissa. Media innostui, virkamiehet kannustivat, ja minulla oli kotikaupungissa valmiit verkostot.

Murroskohta tuli, kun Linnemäki oli pyörittänyt Vaatepuuta pari vuotta. Kanta-asiakkaat alkoivat kaivata valikoimaan enemmän uusia vaatteita. Linnemäki tajusi, että jos hän halusi jatkaa toimintaa, konseptia piti muuttaa. Vanhan valikoiman myynti ja uuden ostaminen ei olisi ratkaisu – se ei muuttaisi maailmaa.

- Aloin miettiä asiaa kasvavan bisneksen kannalta: liikkeitä pitäisi olla eri kaupungeissa, jolloin valikoimaa voisi pyörittää kaupungista toiseen. Asiakkaat saisivat uutuudenviehätystä, vaikka en ostaisi koko ajan uusia tuotteita.

Linnemäki puhui halustaan laajentaa Vaatepuuta, ja puskaradio toimi. Ensin turkulainen lastenvaateliike Punainen Norsu otti syksyllä 2016 Vaatepuun toimipisteen pyörittääkseen. Vuotta myöhemmin Vaatepuu avasi liikkeen Tampereella, kun sikäläinen vaatelainaamo lopetti toimintansa ja sitä tarjottiin Linnemäelle ostettavaksi.

Toiminta oli kasvanut isoksi, ja Linnemäen piti tehdä valinta järjestötyön ja Vaatepuun välillä. Oma kehittyminen ja uuden asian tekeminen kiehtoivat.

- Näkymät olivat, että Vaatepuun tyylinen toiminta kasvaa. Täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymisessä ei ollut hirvittävää riskiä, sillä toiminnassa ei ole kiinni kovin isoa pääomaa. Ajattelin, että jos tämä ei onnistu, niin sitten olen kokemusta rikkaampi.

Marraskuussa 2017 Linnemäki perusti osakeyhtiön. Vuoden 2018 alusta lähtien hän on ollut täysipäiväinen yrittäjä. Alkuvuonna Vaatepuu avasi neljännen pisteensä Helsinkiin.

- Isoin muutos on ollut se, että nyt pitää ennakoida ja laskea enemmän. On mietittävä, että jos asiat tekee näin, niin tällä voi elää.

Arjesta ison osan vie yhteydenpito designereihin. Valikoimassa on yli sadan brändin tuotteita.

Asiakkaista yksi tulee liikkeeseen eettinen ja ekologinen eetos edellä, toinen rakastaa vaatteita, kolmas ei jaksa juosta vaatekaupoissa. Parhaillaan Linnemäellä on mielessä palvelun digitalisointi. Vaikka Vaatepuussa käynti on monelle yhteisöllinen kokemus, haluaa Linnemäki tulevaisuudessa palvella myös niitä asiakkaita, joilla ei ole aikaa saapua paikan päälle.

Kilpailevia yrittäjiä tulee markkinoille koko ajan lisää – mikä on Linnemäen mielestä vain hyvä asia.

- Ala on vielä pieni, joten monta pientä toimijaa tuo asiaa paremmin esille. Ja kilpailu tuo säpinää kehittää omaa palvelua.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa vaatteita lainataan yhä enemmän.

- Meillä ei ole muita vaihtoehtoja. On hirveää katsoa, mihin maapallon tila on menossa. En usko, että ihmiset alkaisivat käyttää koko ajan samoja vaatteita, koska vaatteita tarvitaan erilaisiin tarpeisiin. Mutta uutta ei ole pakko ostaa.