Varhainen tuki ehkäisee uupumista

Monella työpaikalla työntekijöiden henkinen jaksaminen on kovilla, kun työnkuvat muuttuvat, toimintaympäristö digitalisoituu ja vaatimukset uusien taitojen oppimisesta korostuvat.

Työelämän nopea muutos voi lisätä psyykkistä pahoinvointia. Toisaalta työpaikoilla on myös mahdollista kehittää ratkaisuja, jotka ehkäisevät työstressiä, uupumusta ja masennusta.

Tätä korostaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen, joka puhui mielen haavoittuvuudesta työssä Varman Varmasti-asiakastilaisuudessa Helsingissä.

– Kaikissa työyhteisössä olisi hyvä miettiä, miten työkykyä tukevia mekanismeja ja työskentelytapoja voidaan kehittää. Samalla tarvitaan ratkaisuja, joilla ongelmakohtiin tartutaan mahdollisimman varhain ja ennaltaehkäisevästi.

Väänäsen mielestä niin työpaikkakulttuurilla, esimiesten toiminnalla kuin työntekijän omalla proaktiivisuudella on tärkeä roolinsa ennaltaehkäisyssä. Oleellista olisi pystyä havaitsemaan heikkoja signaaleja, kun ihmisten jaksaminen alkaa olla koetuksella.

– Nopeasti muuttuvassa työelämässä korostuvat myös työntekijöiden koulutus ja uusien taitojen opettelu. Näin he pystyvät vastaamaan muuttuviin vaatimuksiin.

Väänänen kannustaa pohtimaan keinoja, joilla työtahti saadaan pysymään kohtuullisina ja työpaineiden ei anneta kasvaa liian suuriksi.

– Helppoja ratkaisuja ongelmiin ei välttämättä ole, mutta yhteistyössä työpaikan, työterveyshuollon ja työelämän kehittäjien kanssa voidaan luoda uusia toimintamalleja.

Myös tutkijat voivat auttaa ratkaisujen kehittämisessä. Väänäsen mukaan on tärkeää, että tutkittua tietoa saadaan jalostettua uudenlaisiksi toimintatavoiksi työpaikoilla.

– Uudenlainen datalähtöinen tutkimus voi olla yksi mahdollisuus kehittää ennaltaehkäiseviä toimintamalleja hallitusti ja skaalautuvasti.

Ari Väänänen on tutkinut työelämän muutoksia erilaisin menetelmin ja lähestymistavoin parinkymmenen vuoden ajan. Hänen erityisiä kiinnostuksen kohteitaan ovat muuttuvan työväestön sekä työn ja terveyden leikkauspisteeseen liittyvät kysymykset.

Väänänen on johtanut muun muassa Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä -tutkimusta. Siinä selvitettiin psyykkisen pahoinvoinnin kasvanutta roolia ja sen taustoja yhteiskunnassa.

Väänäsen mukaan vielä 1970-luvulla mielenterveysongelmien rooli oli pieni, ja työntekijöiden ongelmat painottuivat fyysisiin oireisiin ja ammattitauteihin.

1900-luvun lopulta alkaen tilanne muuttui radikaalisti. Masennuslääkkeiden käyttö kasvoi, ja yhä useampi kaipasi ratkaisuja uupumukseen, mielialahäiriöihin tai sosiaalisiin ongelmiin.

– Psyykkisen pahoinvoinnin ilmausten lisääntymiseen ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan kyse on työntekijyyden pitkäaikaisesta muutoksesta. Niin työ, työntekijät kuin terveyshuoltokin ovat muuttuneet ja tuoneet psyykkisen haavoittuvuuden uudella tavalla esille.

Väänäsen mukaan mielenterveyskysymysten merkityksen korostuminen työelämässä liittyy kulttuurin muutokseen. Stressi ja työuupumus ovat yhä enemmän esillä julkisuudessa.

Myös työterveyshuollon merkitys työntekijöiden henkisenä tukena on kasvanut. Työterveyslääkärin puoleen käännytään entistä herkemmin, kun haetaan apua väsymykseen ja tunne-elämän ongelmiin.

Myös työelämän psyykkiset vaatimukset ja kilpailun lisääntyminen ovat lisänneet mielenterveysongelmien hoidon tarvetta. Nykyiset asiantuntijatyöt ja palvelutyöt vaativat erilaista valmiutta ja osaamista kuin työt, joita tehtiin 50 vuotta sitten.

– Yksi kehityssuunta on, että työ vaatii entistä enemmän sosiaalista, emotionaalista ja kognitiivista panostusta. Yhä useammassa työssä menestyminen edellyttää yhteistyö- ja asiakaspalvelutaitoja.

Entistä useampi työntekijä joutuu käyttämään monimutkaisia tunnetaitoja työssään. Tämä voi lisätä Väänäsen mukaan mielenterveyteen kohdistuvia riskejä ja esimerkiksi masennuslääkkeiden käytön todennäköisyyttä.

Hänen mielestään erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että nuoret ikäryhmät pysyvät mukana työelämässä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi masennusperäinen työkyvyttömyys on jatkanut kasvuaan erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa.

– Työ on tutkimustenkin mukaan tärkeä asia, joka auttaa pitämään yllä elämän laatua, hyvinvointia ja turvaamaan oman talouden. Töissä käyvät voivat keskimäärin paremmin kuin ihmiset, jotka eivät käy töissä.