Lakimies ja lentoemäntä. Myyjätär ja esimies. Isännöitsijä ja diakonissa. Kun kuvittelet nämä ihmiset silmiesi eteen, näetkö miehiä vai naisia?
Suomen kielessä on runsaasti ammattinimikkeitä, jotka viittaavat sukupuoleen. Osa niistä on virallisia, osa puhekieleen juurtuneita – mutta ne eivät ole ongelmattomia.
– Sukupuolittuneet ammattinimikkeet kantavat viestiä siitä, mikä työ kuuluu kenellekin, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) erityisasiantuntija Ulla Tiililä.
– Esimerkiksi työnhakutilanteessa mies-loppuiset ammattinimikkeet puhuttelevat vähemmän niitä, jotka eivät ole miehiä.
Tiililä kuvailee, että kieli on kuin linssi, jonka läpi katsomme maailmaa. Kieli ohjaa miten koemme ja havainnoimme sitä.
– On ongelma, jos kieli omalta osaltaan pitää yllä sitä, että jotkut ammatit ovat vain jollekin sukupuolelle. Kuitenkin eri aloille pitäisi löytää työvoimaa ja nuorten pitäisi voida hakeutua omalta tuntuvalle alalle sukupuolesta riippumatta. Sukupuolittuneet ammattinimikkeet ovat omiaan estämään näitä asioita, yleensä tiedostamatta ja mielikuvien tasolla.
Mies-sanan merkitys ei ole haalistunut
Sukupuoleen viittaavista tehtävänimikkeistä suurin osa on maskuliinisia, selviää Mila Engelbergin Miehiä ja naisihmisiä – suomen kielen seksismi ja sen purkaminen -kirjasta.
Maskuliiniset nimikkeet ovat usein mies-loppuisia, kuten laki- tai esimies. Feminiinisissä nimikkeissä taas puhutaan yleensä emännistä: aula- tai bingoemäntä.
Miehille tarjotaan harvoin emännän titteliä, mutta naiset toimivat laki- ja esimiehinä. Maskuliinisten nimikkeiden käyttö siis ulottuu naisiin mutta feminiinisten ei miehiin. Koska feminiinisiä tehtävänimikkeitä ei käytetä yleistävästi, Engelbergin mukaan ne leimaavat tietyt ammatit vain naisille kuuluviksi. Feminiiniset emäntä-tittelit viittaavat usein huolehtimiseen ja palvelemiseen ja pitävät yllä perinteistä kuvaa naisten tehtävistä.
Mutta onhan naisia ollut esi- ja lakimiehinä vaikka kuinka kauan – eivätkö tällaiset tittelit ole jo muuttuneet neutraaleiksi?
Eivät, toteaa Tiililä.
– Mies-loppuiset ammattinimikkeet eivät ole haalistuneet siten, että ne eivät kantaisi sukupuoleen viittaavaa merkitystä, koska ympärillämme on koko ajan kohteita, joihin sanoilla mies ja nainen viitataan.
Esimerkiksi lapsille tämä saattaa näyttäytyä hämmentävänä. Vähitellen lapsena opitut asenteet iskostuvat osaksi arkea ja saattavat päätyä ohjaamaan ammatinvalintaa. Kuinka selitetään pienelle tytölle, että hänestä voi yhtä lailla tulla palomies?
Tiililän mukaan titteleiden lisäksi työelämässä on muutakin epätasa-arvoista kieltä.
Tiililä ottaa erääksi esimerkiksi Jyväskylän yliopiston nettisivuilta tekstin, jossa opastetaan miten pukeutua väitöstilaisuuteen: ”Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä käyttävät joko frakkia ja tummia liivejä tai tummaa pukua, naiset vastaavasti mustaa aamupäiväpukua...”
– Tekstin edetessä huomataan, että väittelijä, kustos ja vastaväittäjä ovat oletusarvoisesti miehiä. Teksti on esimerkki siitä, miten rakennetaan kielellistä maailmaa, jossa nainen on poikkeus.
Se rakentaa omalta osaltaan lasikattoa ja ajatusta, että väitteleminen ei kuulu muille sukupuolille kuin miehille.
– Voi vaatia rohkeutta ja ylimääräistä ponnistelua mennä kohti maailmaa, joka näyttää sulkevan sinut ulos, Tiililä toteaa.
Kenenkään ei pitäisi olla muuta kuin on
Kotuksen suomen kielen lautakunta antoi reilu kymmenen vuotta sitten kannanoton, jonka mukaan sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä pitäisi pyrkiä karsimaan. Samoin Tasa-arvoasiain neuvottelukunta suosittelee sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä.
Silloin ei puhuta putkimiehestä vaan putkiasentajasta, ei bingoemännästä vaan pelisalinhoitajasta.
Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä: toisille sukupuolineutraalit ammattinimikkeet näyttäytyvät liioitteluna.
– Yleinen väärinkäsitys sukupuolineutraaleista ammattinimikkeistä on, että enää ei saisi olla sukupuolia. Mutta niiden idea päinvastoin on se, että muiden kuin miesten ei tarvitsisi tulla kutsutuksi mieheksi, tai muiden kuin naisten naisiksi, Tiililä selventää.
Tiililä muistuttaa, että kyse on nimenomaan ammattinimikkeistä. Niiden kuuluisi sopia kaikille, jotka työtä hakevat ja tekevät.
– Parin viime vuoden aikana asiassa on tapahtunut huima harppaus. Kiitos kuuluu Aamulehden ja työnhakusivusto Duunitorin kaltaisille toimijoille, jotka ovat ottaneet sukupuolineutraalit ammattinimikkeet käyttöön ja siten toimivat mallina muille.
Mitä työpaikoilla voidaan tehdä, jotta sukupuolineutraalit nimikkeet vakiintuisivat käyttöön?
– Työpaikalla voidaan ottaa nimikkeet tarkasteltaviksi ja katsoa, keksitäänkö mies-loppuisille nimikkeille vaihtoehtoja. Apua voi pyytää kielen ammattilaisilta tai hyödyntää esimerkiksi Aamulehden ja Duunitorin listoja, Tiililä vinkkaa.
Koska työelämän kieli on harvoin yksittäisen työntekijän päätösten varassa, muutos vaatii organisaatiotason toimintaa.
Muutokseen tarvitaan aina myös tietoa ja rohkeutta.
– Tarvitaan tietoa siitä, miten kieli toimii ja vaikuttaa. On ymmärrettävä, että kielellä on keskeinen rooli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa, Tiililä selittää.
– Lisäksi työpaikoilla tarvitaan rohkeutta tehdä arvopohjaisia valintoja. Halutaanko käyttää kieltä, joka on vakiintuneisuuttaan ehkä arvokkaan tuntuista? Vai halutaanko tehdä linjaus, jossa kieli osaltaan tukee tasa-arvoa: rakentaa maailmaa, johon kaikki mahtuvat?
Kohti sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä
1. Tiedosta, että sukupuolittuneita ammattinimikkeitä on olemassa ja että niistä on haittaa.
2. Hyväksy, että uudet nimikkeet voivat aluksi kuulostaa hassuilta. Sana henkilötyövuosi kuulosti alkuun oudolta. Nykyään sen vanha versio – miestyövuosi – kuulostaa hassulta.
3. Ymmärrä, että kyseessä on arvovalinta. Esimerkiksi puhemies-tittelin käyttöä on perusteltu sillä, että se on vanha, vakiintunut ja arvokas sana. Mies-loppuiset sanat ovat kuitenkin epätasa-arvoisia. Kumpi on painavampaa: se, että titteli on vakiintunut vai se, että titteli on ongelmallinen?