Ihmisoikeudet on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin turvaamaan jokaiselle ihmisarvon mukainen elämä. Niitä koskeva lainsäädäntö on rakennettu valtioiden toimesta ja valtioita varten, luonnehtii ihmisoikeusasiantuntija Lia Heasman Deloittelta. Globalisoituvassa maailmassa tämä ei riitä, joten yrityksiä on ohjattu pehmeällä sääntelyllä.
– Sanotaan, että yritysvastuu alkaa siitä, mihin laki loppuu. Tähän liittyy paradoksi: toisaalta monet yritykset ilmoittavat ihmisoikeuksien osalta tekevänsä jo sen, mitä laki vaatii, huomauttaa laskentatoimen apulaisprofessori Hanna Silvola Hankenilta.
Ihmisoikeuksia käsitellään usein yhtenä sosiaalisen vastuun ulottuvuuksista. Tällöin todelliset käytännön toimet saattavat jäädä piiloon.
– Hälytyskellojen pitäisi soida, jos yritys puhuu ihmisoikeuksien sijaan ainoastaan sosiaalisesta vastuusta, Heasman vinkkaa.
Kyse on arkisista asioista
Ihmisoikeusrikkomukset eivät rajoitu radikaaleihin ongelmiin, kuten lapsityöhön kehittyvissä maissa. Käsite pitää sisällään myös monia arkisia asioita – työterveys ja -turvallisuus, elämiseen riittävä palkka, ylipitkät työajat tai yksityisyydensuoja ovat kaikki ihmisoikeuskysymyksiä. Puutteita löytyy kaikkialta.
– Juhlapuheista pitää päästä eteenpäin, kohti konkreettisia mittareita ja tavoitteita, Kaskela sanoo.
Vertailukelpoisten mittareiden kehittämistä vaikeuttaa vaihtelu siinä, millaiset ihmisoikeudet ovat eri yrityksille oleellisia. Esimerkiksi tekstiilialalla ongelmat liittyvät usein tuotantoketjun alkupäähän, kaivosteollisuudessa työturvallisuuteen. Digiyrityksissä keskiöön nousevat tietosuojakysymykset. Monikansallisissa yrityksissä haasteita aiheuttaa vaihteleva lainsäädäntö: samaa arvopohjaa tulisi noudattaa kaikkialla, mutta usein tästä lipsutaan siellä, missä se on mahdollista.
Rikkomuksiin tulee puuttua
Varmassa sijoituskohteiden tarkastelu ihmisoikeuksien kannalta alkoi 2000-luvun alkupuolella.
– Puhuttiin normiseulonnasta, jossa sijoitussalkun kohteita tarkasteltiin sen mukaan, noudatettiinko niissä kansainvälisiä sopimuksia ihmisoikeuksista, kertoo Kaskela.
– Määrittelimme hiljattain uudelleen periaatteet, joiden mukaan Varma puuttuu havaittuihin rikkomuksiin. Kyse voi olla yksittäisestä suuresta tapahtumasta tai useasta pienestä. Esimerkiksi viime vuoden lopulla pyysimme kuudelta yritykseltä lisäselvityksiä kansainvälisiin rikkomusepäilyihin liittyen.
Kärpäsestä voi kasvaa härkänen
Sijoittajat ovat tottuneet keskittymään kohdevalinnoissaan taloudellisesti merkittäviin seikkoihin. Näihin painottuu myös yritysten riskienhallinta. Usein ihmisoikeuskysymykset liittyvät kuitenkin rahallisesti pieniin asioihin ja jäävät huomiotta – kunnes asia nousee julkiseen keskusteluun.
– Maineriskin toteutuminen vaikuttaa tuottoon negatiivisesti erityisesti myynnin menetyksen vuoksi. Lisäksi maineriski voi tarttua sijoittajaan, Silvola huomauttaa.
Sijoittajien kannalta yritysten muuttuviin velvoitteisiin liittyy myös lainsäädäntöriski. Siihen on varauduttava, jotta vältetään yllätyksiltä, kun ihmisoikeusasioista on pakko raportoida.
Huolellisuusvelvoite etenee Euroopassa
Lainsäädännön kehityksessä suunta on yritysten osalta kohti sitovaa säädäntöä. Tulossa on asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen malli, joka perustuu YK:n ohjaaviin periaatteisiin. Mallin tavoitteena on arvioida, hallita ja seurata yritysten toiminnan negatiivisia ihmisoikeusvaikutuksia.
EU-maista Ranska on ensimmäisenä vienyt huolellisuusvelvoitteen kansalliseen lainsäädäntöönsä. EU:ssa valmistellaan direktiiviä, josta äänestettäneen vuoden 2021 aikana. Direktiivi viedään käytäntöön kansallisella lainsäädännöllä.
– Edelläkävijät voivat vaikuttaa lainsäädäntöön, Silvola muistuttaa. Johtavien toimijoiden ratkaisuja seurataan ja usein ne päätyvät lainsäädäntöpöydälle.
Epäkohtien piilottelu ei auta
Ihmisoikeuskysymyksiä ei pitäisi yrityksissä ajatella siiloissa vaan koko organisaatiossa, sillä ne liittyvät laajasti eri toimintoihin. Ongelmilta ei myöskään saa ummistaa silmiä. – Vastuullisimpia ovat yritykset, jotka kertovat avoimesti asioista. Myös puutteista. Tätä sijoittajatkin arvostavat, Kaskela sanoo.
Sijoittaja voi vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen olemalla yhteydessä sijoituskohteisiinsa ja osoittamalla, että asia koetaan tärkeäksi. Yhtiökokousvaikuttaminen on toinen keino, ja myös tilintarkastajilta voi vaatia ihmisoikeuksien näkymistä. Pankit voivat puolestaan sitoa ihmisoikeusasioita vihreiden lainojen ehtoihin. Paineita voi tulla myös kuluttajien ja kansalaisjärjestöjen suunnalta.
– Ihmisoikeuskysymyksissä maailma ei ole vielä valmis. Parhaiten asiaa voidaan viedä eteenpäin valtioiden, yritysten ja sijoittajien yhteistyöllä, summaa Kaskela.